Auto parkkiin, muutama sata metriä kävelyä, teltta pystyyn ja nuotiota sytyttämään. Kuivia puita, puhdasta pohjavettä kaivosta ja siisti laavu. Ei ketään muuta mailla halmeilla. Hämmentävä kokemus espoolaiselle retkeilijälle.
Toki Hämeenkankaan Ruskalaavun ympäristössä näkyy sen sijainti armeijan harjoitusalueella eikä paikka ole muutenkaan varsinaisesti erämainen, mutta Nuuksion kuluneimmille telttailupaikoille se ei häviä yhtään.
Hämeenkankaan harjualueella Kankaanpään, Jämijärven ja Ikaalisten kuntien alueilla on kattava laavuverkosto. Alueella on luontoon.fi -sivuston mukaan yhteensä noin kolmekymmentä laavua tai kotaa, joista osalla on järjestetty polttopuuhuolto.
Hämeenkankaalla on myös tiheä reittiverkosto: polkuja, latu-uria ja metsäautoteitä. Talvisin harjumaastosta löytyy hyvin hoidetut ladut. Hämeenkangas on yhteiskäyttöalue; se on niin puolustusvoimien harjoitusalueena että retkeilijöiden käytössä. Kovapanosammuntoja alueella ei ole, mutta harjoitusten aikana saattaa olla liikkumisrajoituksia ja melua. Yöpymisiä suositellaan laavujen läheisyydessä.
Ruskalaavu löytyi helposti, ja niin löytyi myös kaksi geokätköä laavun läheisyydestä. Kello oli kuitenkin jo aika paljon ja nälkäkin kurni vatsassa, joten emme lähteneet etsimään enempää kätköjä. Valoisassa kesäyössä avoimessa harjumaastossa olisi voinut hyvin yökätköillä, mutta kahdeksanvuotias kävi mieluummin nukkumaan. Unta riittikin hyvin, vasta kymmenen aikaan aamulla sain lapsen houkuteltua teltasta ulos. Pyjama päällä onnellinen retkeilijä autteli teltan purkamisessa ja kipitti sitten autoon, jolla suuntasimme mökille myöhäiselle aamupalalle.
