Kirkkonummella, Vitträsk-järven rantakalliossa, sijaitsevat ensimmäiset Suomesta löydetyt kalliomaalaukset. Nämä itsensä Jean Sibeliuksen 1900-luvun alussa löytämät kuviot on ajoitettu kivikaudelle, jolloin järven pinta on ollut huomattavasti nykyistä korkeammalla. Nykyään maalaukset ovat noin 16 metriä järven pinnan yläpuolella ja niitä pääsee ihailemaan leveältä kalliohyllyltä käsin. Kallion päältä avautuvat hienot näkymät Vitträsk-järvelle.
Kalliomaalaukset sijaitsevat yksityisten tonttien läheisyydessä ja niille kuljetaan kivikkoista, jyrkkää rinnettä pitkin kallion päältä, tonttien välistä. Kalliohylly, jossa maalaukset sijaitsevat, on leveä ja sinänsä turvallinen, mutta pienten lasten kanssa sekä ylhäällä kallion päällä että hyllyllä pitää olla tarkkana jyrkänteiden takia.
Vitträskin kalliomaalauksia on viisi, joista yksi erottuu erityisen selvästi ja on muutenkin parhaiten säilynyt. Neljää muuta on hankalampi erottaa paljain silmin. Kannattaa etukäteen kurkata kuvat maalausten paikat Ismo Luukkosen sivuilta, niin tietää mitä etsiä.
Suomen ensimmäiset kalliomaalaukset
Vuonna 1911 taidemaalari Oscar Parviainen yhdessä säveltäjä Jean Sibeliuksen kanssa löysi Suomen ensimmäiset kalliomaalaukset Vitträsk-järven itäpään kallioseinämästä. Vaikka Sibelius ilmoitti maalauksista Muinaistieteelliselle toimikunnalle, kului kuusi vuotta ennen kuin toimikunnan arkeologi kävi tarkastamassa maalauksen todeten sen kivikautiseksi kalliomaalaukseksi.
Vitträskin kalliomaalaukset ovat todennäköisesti peräisin kampakeraamisella ajalta eli noin 4000-7000 vuoden takaa. Niiden tarkkaa ikää ei ole pystytty määrittämään, sillä kallion muoto on mahdollistanut maalaajien työn koska tahansa sen jälkeen kun seinämä on jääkauden jälkeen paljastunut veden alta (Kivekäs 2001).
Reitti Vitträskin kalliomaalauksille
- Osoite: Rauhalantie 50, Kirkkonummi.
- Pysäköinti: Rauhalantien varressa, tonttia 50 vastapäätä on pieni kalliolevennys, johon mahtuu muutama auto. Läheisin Hvitträskin arkkitehtuurimuseon luona on pysäköintitilaa museon ja ravintolan asiakkaille. Parkkipaikkaa voi käyttää myös museon ollessa kiinni.
- Hvitträskin museolta on kalliomaalauksille noin kilometrin kävelymatka tietä pitkin. Rantaa pitkin ei pääse kulkemaan yksityistonttien vuoksi. Museolta lähtiessä laskeudutaan ensin iso mäki alas Rauhalantielle, jota pitkin kiivetään toinen jyrkkä mäki ylös.
- Kalliomaalauksille vievä reitti lähtee Rauhalantie 50:n tontin pohjoisreunasta. Aivan aidan vieressä kulkee pieni polku, joka vie kallion päälle.
- Kallion oikeasta reunasta laskeudutaan kivikkoista polkua pitkin kalliohyllylle, joka on noin 16 m korkeudella järven pinnasta.
Pyöräretki Vitträskin kalliomaalauksille
Vitträskin kalliomaalaukset sijaitsevat meiltä vain kymmenen kilometrin päässä, joten tämä ne olivat täydellinen aurinkoisen kesälauantain pyöräretkikohde minulle ja 12-vuotiaalle esikoiselle.
Ajoimme ensin läheiselle Hvitträskin museolle. Museon ollessa kiinni sen alueelle pääsee kuitenkin kävelemään ja ihailemaan arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen 1900-luvun alussa suunnittelemia kansallisromanttisia rakennuksia ja niiden pihapiiriä.
Me laskeuduimme museolta järven rantaan katsomaan maalauskalliota hieman kauempaa ja syömään eväitä. Kallio ja sen laki erottuivat hyvin lahdenpoukaman toisella puolen.
Kun eväät oli syöty, jatkoimme matkaa kalliomaalauksille. Ensin pitkä mäki alas pitkin Hvitträskintietä ja sitten toinen samanlainen ylös Rauhalantien vartta.
Rauhalantien mäen huipun jälkeen, juuri ennen uutta jyrkkää alamäkeä, bongasimme puuaidan vieressä kulkevan pienen polun. Tämän täytyi olla se, jota pitkin kalliomaalauksille pääsisi. Laitoimme pyörät lukkoon tien sivuun ja lähdimme etsimään.
Polku johdatti meidät nopeasti metsän läpi kallion päälle. Vaikka rakennuksia oli joka puolella suhteellisen lähellä, ei silti tuntunut siltä että olisi kenenkään pihassa. Kirkas kevätaurinko lämmitti ja häikäisi silmiä, kun nautimme järvimaisemasta ja odottelimme hetken, että meidän kanssa samaan aikaan paikalle osunut pyöräilijäkolmikko saisi rauhassa tutkia jossain alapuolellamme olevia maalauksia.
Olin lukenut, että polku maalauksille lähtisi kallion oikeasta reunasta. Varsinaista polkua ei heti erottanut, mutta kun lähdimme kulkemaan kallion reunaa alaspäin, oli reitti kivikossa kuitenkin helppo hahmottaa. Osittain näytti siltä, että luonto tai ihminen olisi tehnyt tähän kiviset portaat ihan meitä kulkijoita varten.
Kalliohyllyllä oli ihan älyttömän lämmin, tuulenvirettäkään ei tuntunut. Olikohan sää ollut yhtä hyvä, kun Sibelius oli ensimmäisen kerran tässä ihmetellyt kalliossa olevia kuvioita. Tai minkälaista tässä on ollut silloin, kun järven pinta on vain vähän tasannetta matalammalla ja aallot ovat lyöneet kallioseinämään.
Jäimme miettimään, mitä kivikauden ihmiset olivat miettineet näitä kuvioita maalatessaan ja konkreettisemmin, kuinka pitkä taiteilija on ollut ja missä järven vesi on silloin lainehtinut. Tässä kalliotasanteella seistessä oli helppo antaa ajatusten juosta kauas ja silti mahdoton tietää mitä ihmiset ovat sata tai tuhansia vuosia sitten tunteneet.
Löydä blogista myös muita hienoja luontokohteita Kirkkonummella: 6 helppoa retkikohdetta lapsiperheelle Kirkkonummella.
