Lasten kanssa retkeily, kuten lasten kanssa oleminen yleensäkin, vaatii hieman vaivannäköä, mutta toisaalta myös antaa paljon. Tässä viisi vinkkiä, jotka olen huomannut toimiviksi lasten kanssa retkeillessä. Nämä eivät tietenkään ole ainoita oikeita tapoja tehdä asioita ja kannattaakin muistaa, että ehdottomasti tärkein on listan viides kohta.
1. Ota lapsi mukaan retkikohteen valintaan
Itse päätetty kohde on sata kertaa mielenkiintoisempi kuin aikuisen valitsema. Leikki-ikäiselle lapselle voi hyvin antaa pari vaihtoehtoa, joista hän voi valita. Retkeilemään tottunut koululainen keksii jo itsekin toteutettavissa olevia suunnitelmia.Eräällä hiihtolomalla tuijottelin tovin latukarttaa koittaen miettiä lapselle sopivan pituista, hyvän nuotiollisen taukopaikan sisältävää hiihtoretkikohdetta. Esikoinen ei ollut lainkaan innostunut koko retkestä, mutta ehdotti sitten että pakkaisimme eväät reppuun ja hiihtäisimme jään yli mökin ikkunasta näkyvään saareen. Niin sitten teimme, hiihdimme puolisen kilometria saaren rantaan, söimme eväät ja tulimme takaisin. Tämä oli lapsen mielestä ehdottomasti loman paras juttu.
2. Ota lapselle kaveri mukaan
Vaikka lapset osaavatkin yleensä rakentaa oman mielikuvitusmaailmansa minne tahansa, niin kaverin kanssa leikkiessä ja luontoa ihmetellessä askel kulkee joutuisammin kuin yksin. Valitusta matkan pituudesta tai tylsyydestä ei tällöin yleensä kuulu. Parhaimmillaan voit itse kulkea ajatuksiisi vaipuneena tai rauhassa toisen aikuisen kanssa jutellen, kun lapset juoksevat edellä omiin seikkailuihinsa syventyneinä.Kutsu siis sukulaislapsi tai naapurin tenava mukaan retkelle. Kutsusta ilahtuvat varmasti myös mukaan pyydetty lapsi ja tämän vanhemmat. Sisarus tai sisaruksetkin voivat tietysti toimia kavereina, mutta silloin on suurempi todennäköisyys, että joudut setvimään riitoja esimerkiksi siitä, kuka saa kulkea ensimmäisenä.
3. Hyödynnä merkittyjä reittejä ja kerro lapselle etukäteen retken kulusta
Lapset eivät pysty hahmottamaan aikaa ja matkaa samalla tavoin kuin aikuiset. Merkitty reitti ja selvä polku muodostavat retkelle raamit lapselle helposti ymmärrettävällä tavalla. Oma kokemukseni on, että reitit, jotka on merkitty esim. puihin maalatuilla kuvioilla, ovat lasten mieleen. Hämmästyn edelleen itsekin, miten kaikki pinkaisevat jouksuun kuullessaan kysymyksen: ”Missä seuraava punainen läiskä on, kuka näkee?”
Merkittyjen reittien ulkopuolellakin on hauska seikkailla. Silloin voi pienenkin lapsen kanssa kartan äärellä etukäteen jutella retken kulusta, ja näyttää minkälaisten kohteiden ohi oma reitti kulkee. Kun lapsi tietää pääpiirteittäin, mitä on odotettavissa, niin pienet vastoinkäymisetkin on helpompi ottaa vastaan.
4. Muista eväät
Eväiden merkitystä ei korosteta turhaan. Ei ole kuitenkaan kovin tärkeää, mitä eväänä on. Mukaan voi napata sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Vanha totuushan on, että kaikki ruokaa maistuu ulkona paremmalta kuin kotona. On myös täysin sallittua poiketa lähikaupan paistopisteen ja pillimehuhyllyn kautta ennen retkelle lähtöä. Tärkeintä on, että ruokaa on tarpeeksi eikä nälkäkiukku pääse yllättämään ketään.
5. Sovella ja tee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta
Sinä tunnet oman lapsesi parhaiten. Tehkää retkistänne teidän näköisiä. Kulkekaa omia polkujanne, jos siltä tuntuu. Vaihtakaa kohdetta lennossa tai kääntykää takaisin, jos ei tunnu kivalta. Pysähtykää tai juoskaa. Tärkeintä on, että teillä on kivaa yhdessä.
