Seikkailumetsä Vihdin Palakoskella

Palakosken retkeilyalue pähkinänkuoressa

• Kaunis retkeilyalue: kallioisia metsäpolkuja, näköalapaikka ja Palakosken kuohut.
• Kaksi hyvin merkittyä reittiä: 4.3 km rengasreitti sekä 1 km oikopolku Mummusalin näköalapaikalle ja Palakosken rantaan.
• Ei sovellu lastenvaunuille.
• Palvelut: Infotaulu ja huussi parkkpaikalla. Mummusalin näköalapaikka, jossa penkki. Ei tulipaikkaa.
• Toinen pysäköintipaikka viimeisessä tienristeyksessä, n. 500 m ennen infotaulua.
• Palakosken virkistysalueen osoite: Palakosken metsätie, Vihti. Tämän tien nimeä ei näy kartoissa, mutta ainakin googlen kartat löytävät perille Palakosken ulkoilualueen nimellä.

Lapsiperheen kevätretki Palakoskelle

Ensimmäisenä koronakeväänä, kun tilanne Suomessa oli vielä melkein normaali, mietin kohdetta perheen maaliskuiselle sunnuntairetkelle. Jo silloin oli selvää, ettei retki suuntautuisi yhdellekään nuotiopaikalle. Merkityt reitit eivät kuitenkaan vielä olleet poissuljettu ajatus.

Niinpä lähdimme Vihtiin tutustumaan Palakosken virkistysalueeseen. Oltiin jo reilusti iltapäivän puolella, kun lähestyimme kohdetta. Ajoitus oli hyvä, sillä pysäköidyistä autoista päätellen täälläkin oli aamupäivällä ollut aika paljon kävijöitä. Nyt varsinaisella parkkipaikallakin, polkujen lähtöpisteessä, oli jo hyvin tilaa.

Palakosken alueella on kaksi merkittyä reittiä. Toinen on reilun 4 km pituinen rengasreitti ja toinen on vain kilometrin pituinen polku Mummusalin näköalapaikalle ja siitä alas joenrantaan Palokoskelle. Reitit kohtaavat Palokosken luona, joten ne voi myös yhdistää mielensä mukaan. Parkkipaikan sivusta löytyy huussi ja näköalapaikalta penkki. Muita palveluita alueella ei reittimerkintöjen lisäksi olekaan.

Me lähdimme vaaleanpunaisin reittimerkein varustellulle Mummusalin polulle, joka kulki läpi valoisan mäntymetsän.

Tosin ennen kuin varsinainen polku alkoi, löytyi jo tien vierestä kallioita, joita lapset eivät mitenkään voineet ohittaa. Varsinkin, kun ne olivat täynnä toinen toistaan hienompia jäämuodostelmia.

Polku oli helppokulkuista, joten pian olimmekin jo näköalapaikalla. Puut peittävät jonkin verran näköalaa, mutta kaunista oli silti.

Periaatteessa tässä olisi ollut loistava paikka istahtaa penkille pitämään taukoa ja syömään retkieväitä. Hetkestä nauttimista hieman häiritsi kylmänä puhaltava viima sekä se, että kuopus olisi ehdottomasti tahtonut selvittää reitin suoraan kallion jyrkimmästä kohdasta alas.

Sain huomion kiinnitettyä toisaalle ja jatkettiin matkaa. Jäinen kallioliukumäki on paljon hauskempi kuin alas johtavat portaat.

Alhaalla virtasi kuohuvana Palojoki, joka laskee viereisestä Palojärvestä. Ihailtuamme aikamme koskea, siirryimme joenvartta piirun verran ylävirtaan etsiäksemme rannalta taukopaikan. Kaakao lämmitti ja trangiapopcornia valmistui kaksi kattilallista.

Lue blogista myös kuinka valmistat popcornia trangialla.

Evästelyn jälkeen lähdimme jokivartta pitkin paluumatkalle, rengasreitin pohjoista osaa seuraten. Ajattelin, että alueen hienoimmat paikat oli jo nähty ja edessä olisi tylsempi osuus. Miten väärässä olinkaan.

Edessämme avautui pian mitä upein seikkailumetsä täynnä kaatuneita puunrunkoja, joita ylittää ja alittaa ja joiden päällä kiipeillä. Kuljimme rinnettä ylös ja alas. Pojat leikkivät ja minä keskityin metsän pieniin yksityiskohtiin.

Tämän paikan haluan nähdä uudestaan kevään vaaleissa tai kesän syvänvihreissä sävyissä. Kenties myös syksyn ruskassa tai oikeana, lumisena talvena.

Lue seuraavaksi esittely ja retkikertomukseni Nuuksion Klassarinkierrokselta, joka myös sijaitsee Vihdin alueella.