Joutsijärven retkeilyreitti -erämaan rauhaa Länsi-Suomessa

Joutsijärven retkeilyreitti on noin 27 km pituinen, osittain upean erämainen polku, joka nimensä mukaisesti kiertää Joutsijärven ympäri. Polun varrella on kaksi autiotupaa, useita laavuja sekä kaksi lossia retkeilijää ilahduttamassa. Järven pohjoisosassa on lisäksi reilun 5 km pituinen lisälenkki, joka vie kulkijan vanhalle savupirtille ja käpykaartilaisten rakentamalle korsulle.

Reitti on kaunis, ja sen voi hyväkuntoinen aikuinen kiertää pitkänä päiväretkenä (n. 7-12 h), mutta huomioitavaa on, että erityisesti Joutsijärven pohjois- ja koillispuolen maasto on mäkistä ja kivikkoista. Useimmat koko reitin kiertävät retkeilijät yöpyvätkin matkan varrella joko yhden tai kaksi yötä. Tasaisia telttapaikkoja on maaston kivikkoisuuden vuoksi vain vähän, ja siksi laavujen luokse on rakennettu puisia lavoja telttojen alustoiksi.

Joutsijärvellä voi myös tehdä myös lyhyemmän päivä- tai yöretken hienoille ja hyvin huolletuille taukopaikoille kiertämättä koko reittiä.

Joutsijärven retkeilyalue pähkinänkuoressa

• Sijaitsee Kullaalla, Ulvilan kaupungin alueella
• Hieno, osittain hyvin erämainen ja hiljainen reitti kauniin järven ympäri, pituus 27 km.
• Lisäksi järven eteläpuolelta, Tammen leirikeskuksen läheltä löytyy 4 km pituinen luontopolku ja järven pohjoispuolella historiallisille rakennuksille johtava 5 km lisälenkki.
• Palvelut: Useita laavuja ja tulipaikkoja, kaksi autiotupaa. Hyvä puuhuolto.
• Kaksi kaivoa: Rekitaipaleenjärvellä ja Kakkurintien varressa 0.5 km Sisälmystenlahden tuvalta pohjoiseen
• Laavujen ja autiotupien läheisyydessä on puulavoja teltoille, muuten tasaisia paikkoja on vähänlaisesti.
• Järven luoteisosassa on kaksi venelossia, jotka ovat paikallaan ympäri vuoden (jäiden tultua eivät toki toimi).
• Reitti on merkitty hyvin punaisilla täplillä. Tammen tilalta lähtiessä kannattaa kuitenkin olla tarkkana ettei tule kiertäneeksi luontopolkua, jos ei ole tarkoitus.

Joutsijärven retkeilyalueen parkkipaikat

• Tammen leirikeskus, Tammentie 197, Kullaa
• Autolle löytyy paikkoja myös järven ympärillä olevien teiden varsilta, esim. Kulhantie, Korpelantie. Näitä kannattaa hyödyntää, jos haluaa tehdä lyhyen päiväretken. Mahdollisesti myös Silokallion kurssikeskuksen parkkipaikalle voi jättää auton.
• Järven pohjoispuolella kulkevaa Kakkurintietä en suosittele ajamaan tavallisella henkilöautolla, vaikka vanhoissa kartoissa sen varrelle on merkitty parkkipaikka. Tie on todella huonossa kunnossa.

Julkisilla Joutsijärvelle

Joutsijärven retkeilyaluetta lähin bussipysäkki löytyy Pori-Tampere -tien varresta, josta on n. 4 km kävelymatkaa Tammen leirikeskukseen. Bussi liikennöi kerran-kaksi päivässä, myös viikonloppuisin.

Joutsijärven kartta ja esite löytyy Kullaa tututki -sivuilta

Hienoja, muutaman kilometrin pituisia reittejä Joutsijärvellä löydät Askeleita Suomessa -blogista.

Ruskaretki Ulvilan Joutsijärvelle

Punaisena hehkuva hiillos autiotuvan takassa, kynttilän liekki pöydällä ja sateen ropina ulkona. Tähtikirkas taivas ilman muuta valosaastetta kuin täysikuu. Aina ei ehdi lähteä Lappiin saakka ihailemaan ruskaa eikä aina tarvitsekaan. Tämänkertainen retkikohteemme löytyi Länsi-Suomesta, Ulvilan Joutsijärveltä. Tätä hienoa erämaista järveä ympäröi kivikkoinen maaperä ja lokakuun alussa keltaisina hehkuvat lehtipuut.

Pimeässä Kakkurintien parkkipaikalle ja kuunvalossa Sisälmystenlahteen

Perjantaina töiden jälkeen lähdin ystäväni kanssa ajamaan kohti Ulvilaa ja Joutsijärven retkeilyreittiä. Tarkempi määränpäämme oli Kakkurintien parkkipaikka Joutsijärven pohjoispuolella. Lähestyessämme Ulvilaa täysikuu nousi taivaalle upeana suurena pallona. Kuunvalossa käänsin auton pieneltä tieltä vielä pienemmälle. Kakkurintietä ajaessa ymmärsin, miksi tätä parkkipaikkaa ei oltu merkitty karttaan. Neljän kilometrin matkaan meni puoli tuntia ja koko ajan toivoin, että alla olisi ollut maastoauto eikä perhefarmari. Kovin pienellä maavaralla tälle tielle ei olisi ollut asiaa, sen verran isoja ja teräviä kivenmurikoita oli näkyvissä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olimme perillä ja autokin vaikutti vielä ehjältä. Alla kuva parkkipaikalla olleista opastauluista päivänvalossa.

Puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme Sisälmystenlahden autiotuvalle, joka oli onneksi paremmassa kunnossa kuin parkkipaikka. Tähän pieneen autiotupaan mahtuu periaatteessa nukkumaan neljä kulkijaa. Kaksi nukkumapaikoista on tosin sen verran lyhyitä että olisin itsekin joutunut olemaan hieman kippurassa. Kävimme taloksi, lämmitimme tupaa ja ihailimme rannassa kuuta, jonka kirkkaus ihan häikäisi.

Tällä kertaa saimme tuvan kokonaan itsellemme. Juuri ennen nukahtamista ihmettelin kummallista ääntä, kunnes tajusin että se on oman sydämeni lyönti. Mitään muita ääniä ei kuulunut.

Entisajan asumuksia kivikkoisessa erämaassa

Aamulla ehdimme hetken ihailla auringon esiin tuomia värejä ennen kuin sade alkoi. Sateesta huolimatta emme lähteneet heti järven ympäri kulkevalle polulle, vaan kiersimme ylimääräisen 4 km lenkin Kustaan savupirtin sekä Kakkurin korsun kautta.

Kustaan savupirtissä on alkuperäinen hormiton uuni, jolla kahdeksanhenkinen perhe on 1800-luvulla rakennusta lämmittänyt. Lisäksi savupirtin pihassa on kota, jossa voi tulistella. Savupirtiltä korsulle kulkiessa maasto käy koko ajan vaan kivikkoisemmaksi, kunnes näkyviin tulee suurten kivilohkareiden välissä piilossa oleva rakennus. Tämä korsu on entisöity jatkosodan rintamakarkureiden piilopaikka.

Sekä Kustaan savupirtti että Kakkurin korsu ovat periaatteessa autiotupakäytössä, mutta kumpikaan ei olisi itseäni houkutellut yöpymään. Näissä kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään minkälaista elämä täällä erämaassa on aikoinaan ollut. Lisäksi tällä reitillä oli polunvarsi puolukoita punaisenaan, ihan jo niidenkin takia kannatti tätä polkua tallata.

Auringon pilkahdus ja saunomista Silokallion kurssikeskuksessa

Kakkurin laavulla pidetyn lounastauon jälkeen jatkoimme myötäpäivään järven ympäri kulkevaa reittiä. Vähitellen sade loppui ja maasto muuttui vähemmän kivikkoiseksi. Ennen Kulhan laavua reitti kulkee ojitetun suon poikki. Tuolle osuudelle on jouduttu rakentamaan silta jos toinenkin ojien yli.

Laavun tienoilla oli käynnissä pitkospuiden uusiminen, mikä hidasti kulkemista. Vanhat pitkospuut oli nimittäin osittain jo poistettu uusien vasta odottaessa asentamista polun vieressä. Itse Kulhan laavu oli todella hienolla paikalla järven rannalla, siellä kelpasi viettää aikaa järvimaisemasta nauttien.

Me emme kuitenkaan jääneet laavulle, vaan jatkoimme matkaa, sillä olimme varanneet seuraavaksi yöksi majapaikan Silokallion kurssikeskuksesta, jossa silloin järjestettiin majoitusta myös yksityishenkilöille. Vaikka laavullakin olisi ollut tunnelmallista yöpyä, niin täytyy myöntää ettei sisämajoituskaan huono vaihtoehto ollut. Varsinkin kun päällysvaatteet olivat kenkiä myöten märät. Olin jotenkin kuvitellut ettei näin lyhyellä retkellä tarvitsisi esimerkiksi säärystimiä tai korkeavartisia kenkiä, vaikka sataisikin. Maasto oli kuitenkin sen verran heinikkoista että sukat kastuivat nilkoista. Sukista kosteus imeytyi kenkään kastellen sen sisältäpäin.

Parasta oli kuitenkin, että Silokalliossa pääsimme saunomaan ja uimaan. Eipä paljon rentouttavampaa voisi olla patikointipäivän jälkeen.

Taivallus venelosseille ja Tuurunkankaan autiotuvalle

Toisena aamuna taivas oli jälleen pilvessä, mutta onneksemme kunnollinen sade alkoi vasta kun olimme saapumassa seuraavaan yöpymispaikkaan, Tuurunkankaan autiotuvalle. Järven eteläpuolinen osuus reitistä on vähemmän erämainen kuin pohjoispuoli. Etelärannalla on paljon mökkejä ja muita rakennuksia, joita pitää kiertää, joten järveä ei kovin paljon näy. Silokalliosta lähdettäessä reitti kulkee aluksi sähkölinjan aukkoja pitkin ja sen jälkeen vielä aika pitkiä osuuksia myös hiekkateillä. Siellä täällä on kuitenkin edelleen hienoja osuuksia ja onhan syksyinen metsä joka tapauksessa kaunis, vaikkei erityisen erämainen olisikaan.

Erilaisia tulipaikkoja ja laavuja on Joutsijärven ympärillä taajaan, kaikkia ei ole edes merkitty karttaan. Pitkäniemen kohdalle oli merkitty vain tulipaikka, mutta sieltä löytyikin myös laavu. Lounastauolla Pitkäniemessä tapasimme järveä toiseen suuntaan kiertäneen naiskaksikon, ainoat koko retkellä näkemämme muut yöpyjät.

Juuri ennen Tuurunkangasta reitti kulkee Tuurujärven ja Joutsijärven välissä kolmen salmen yli. Yhden salmen yli on rakennettu silta, kahden muun ylitys tapahtuu venelosseilla. Ensimmäinen losseista oli hieman jumissa ja kesti hetken ennen kuin saimme köydet oikeaan asentoon. Muuten tämä Kirkkosuntin lossi oli mukavampi ja vakaampi kuin Isosuntin soutuvenelossi. Hauskaa vaihtelua kävelylle molemmat kuitenkin olivat.

Savua, roskia ja retken päätös

Tuurunkankaan autiotupa on selvästi eniten käytössä oleva taukopaikka. Puut olivat melkein loppu ja pihan roskikset pursuilivat yli. Meidän mukanamme kulki pois ainakin sisältä löytyneet käytetyt paristot ja (käytetty?) neula. Lisäksi poimimme muovipussillisen tölkkejä polun vierestä ennen ja jälkeen autiotuvan. Aika surulliseksi veti ihmisten välinpitämättömyys.

Saapuessamme tuvalle, siellä oli edellinen porukka paistamassa makkaraa. Tupa oli täynnä ihmisiä ja savua, joten jätimme rinkat kuistille ja lähdimme pienelle kävelylle tuvan lähiympäristöön. Ihan läheltä löytyi vielä paljon mustikoita sekä pieni suppilovahveroesiintymä, jonka keräsimme mukaan. Palatessamme takaisin päiväretkeilijät olivat jo lähdössä. Ihmettelimme hieman heidän nopeaa lähtöään, mutta sitten menimme tupaan, joka oli edelleen niin täynnä savua, että silmiä kirveli.

Jätimme tuvan oven auki, avasimme kaikki tuuletusluukut ja kävimme tekemässä pientä pilkettä takkaan siellä kyteneiden isojen märkien pöllien seuraksi. Pian savu rupesi menemään piipusta ulos, mutta aika tovin sai tupaa vielä tuuletella ennen kuin sisällä pystyi olemaan.

Tuurunkankaan tupa on rakennettu upeaan lehtimetsään, joka on varmasti hieno kaikkina vuodenaikoina. Toivoisin vaan, että ihmiset osaisivat kunnioittaa paikkaa ja kanssakulkijoita.

Yön jälkeen oli jäljellä vielä viiden kilometrin matka Sisälmystenlahden kautta takaisin autolle ja kotiin. Tuurunkankaan sotkuisuudesta huolimatta päällimmäiseksi jäi mieleen raikas syksyinen metsä, keltaisten puiden heijastus järven pinnasta, makeat puolukat ja upea kivikkoinen erämaa järven pohjoispuolella.

Lue blogista kertomuksia myös muista eteläisen Suomen ruskaretkikohteista:

Ruskaretki Teijoon

Syysviikonloppu Isojärven kansallispuistossa

Joutsijärven retki tehty 6-9.10.17

Artikkeli päivitetty 8/22