Hiukanharjun luontopolku kulkee Sotkamon hienon hiekkarannan tuntumassa, harjun päällä. Polku on noin 4 km pituinen ja sen varrella on seitsemäntoista harjuluonnosta ja Sotkamon historiasta kertovaa taulua. Myönnän, etten yleensä jaksa paneutua kovin tarkasti luontopolkujen infotauluihin, mutta tällä kertaa motivaattorina oli alueelle sijoitettu geokätkö. Tämän mysteerikätkön koordinaattien selvittämiseksi täytyi etsiä infotauluista vihjeitä, joiden perusteella ratkesi varsinaisen kätkön sijainti.
Geokätkön takia ei tarvinnut kiipeillä näin jyrkässä rinteessä eikä se muutenkaan ole suositeltavaa luonnon kulumisen vuoksi. Onneksi tämän jälkeen polun reunaan on rakennettu aitoja. |
Luontopolku lähtee Hiukan uimarannalta, lammen läheltä, mistä löytyy myös kartta polusta. Polun alkuosa, joka kulkee leveää hiekkauraa pitkin, ei ole minusta erityisen mielenkiintoinen tai kaunis lukuun ottamatta jääkauden aikaista suppakuoppaa. Tämä suppa sai minut muistelemaan viime kesää ja Rokuan kansallispuistoa, jonne päädyimme puolivahingossa, ja joka osoittautui yhdeksi sen loman mieleenpainuvimmista paikoista.
Ensimmäinen kohde Hiukanharjun luontopolulla on jääkauden muodostama suppa |
Mitä pidemmälle luontopolkua mennään, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. Vähän ennen hautausmaata on mahdollisuus oikaista taululta 4 taululle 15, jolloin kierroksen pituudeksi tulee 2.5 km, mutta tällöin jää myös aika paljon näkemättä ja tietysti geokätkö ratkaisematta.
Luontopolku alkaa lammen vierestä ja kiipeää ylös harjulle |
Hiukan uimarannalta löytyy hyvä kartta luontopolusta |
Polku kiertelee metsämaastossa. Me kuljimme sitä eteenpäin perhosia ja kukkia ihmetellen sekä kypsiä mustikoita etsien. Ensin pysähdyimme jokaisen infotaulun luo miettimään miten geokätkön arvoitus niiden kautta ratkeaisi, mutta pian päädyimme siihen, että on helpompi ottaa tauluista kuvat ja ratkaista arvoitus vasta retken jälkeen, takaisin mökille päästyä. Hauskana yksityiskohtana polun varrelle on sijoiteltu vanerista tehtyjä eläinten siluetteja. Varsinkin lintujen kuvat saavat katsahtamaan kahteen kertaan, että onko siellä joku elävä otus.
Polun varrella, kuitenkin jonkun matkan päässä, näkyi vanerista tehtyjä eläinten hahmoja |
Puolenvälin tienoilla polku vie kulkijan jyrkän rantatörmän päälle. Rantatörmä oli lapsille ehdottomasti polun parasta antia, houkutus kurkkia alas oli suuri. Törmän päältä on onneksi rakennettu portaat rantaan, pieneen poukamaan. Tämä vähentää varmasti omatoimisia laskeutusmisyrityksiä ja suojaa herkkää harjun reunaa kulumiselta. Tarkkana kyllä kannattaa olla, ettei vahingossa lipsahda reunan yli, niin kuin meidän esikoiselle kävi.
Rantatörmän jyrkkä muoto selviää tästä infotaulusta |
Maisemaa rantatörmältä Sapsojärvelle |
Ennen loppumistaan polku koukkaa vielä rannalta takaisin harjun sisäosaan päin, suoalueelle. Koukkaus tuo vaihtelua esitellessään vielä yhden harjualueelle kuuluvan luontotyypin, mutta lapsille oli hieman vaikea perustella, miksi siellä pitäisi käydä. Hiekkaranta veti pidemmän korren ja kävinkin sitten yksin kuvaamassa suolla olleen infotaulun.
Harjun keskeltä löytyi myös suota |
Luontopolun lopussa rantatörmä loivenee ja polku päätyy takaisin Hiukan uimarannalle |
Lasten mentyä nukkumaan käytin tovin jos toisenkin infotauluista otettujen valokuvien tutkimiseen ja laskelmien tekemiseen. Nettiäkin tarvittiin avuksi ja muutamat ensimmäiset laskelmat tuottivat koordinaatit, jotka osoittivat keskelle järveä. Lopulta vaikutti siltä, että olin huomannut kaikki virheeni ja löytänyt oikean paikan. Pari päivää myöhemmin palasimme Hiukan uimarannalle ja kävimme etsimässä varsinaisen kätköpurkin, joka löytyi suhteellisen helposti hauskasta, mutta hieman hankalasta paikasta. Kun palasimme rannalle, sattui olemaan Sotkamo-päivä, jonka olimme täysin unohtaneet. Saimmekin sitten bonuksena nauttia lastenmusiikkikonsertista ja taikurin esityksestä.
Retkeilimme lasten kanssa Hiukassa elokuussa 2017
Katso blogista myös kolme muuta erityisen hyvin lapsiperheille sopivaa luontopolkua Sotkamossa
4 lapsiperheen luontopolkua Sotkamossa – Muurahaisten poluilla
Kivoja kuvia! Tuli heti kauhea kuume lähteä metsään, mutta täytynee malttaa sateen loppumiseen asti.
Kiitos! Toisaalta yleensä se sade ei sitten kuitenkaan kovasti metsässä haittaa, ellei sitten satu kova tuuli lisäksi.