Meren kimmellys, seikkailu kiveltä kivelle kiiveten, pulahdus laiturilta veteen. Ympäröivän saariston ihailua luotsituvan ikkunasta ja rantakiviltä sekä tutustumista tämän ainutlaatuisen saariston historiaan. Tästä kaikesta on tehty kesäretki Merikarvian karunkauniille Ouraluodolle Selkämeren saaristossa.
Ouraluodolle järjestetään meriretkiä heinä-elokuussa
Ouraloudolle järjestetään venekyytejä kesäaikaan (kesällä 2023 risteilyjä järjestetään heinä-elokuussa noin koulujen alkuun saakka kerran viikossa; lauantaisin). Venematka yhteen suuntaan kestää n. 45 minuuttia. Perillä ehtii viettää aikaa 2 tuntia.
Kuljetukset lähtevät Krookan satamasta. Tarkemmat tiedot ja hinnat Merikarvian kunnan sivuilta. Samat risteilyrittäjät järjestevät myös tilauskuljetuksia muina aikoina.
Veneissä ei ole sisätiloja, joten merimatkalle kannattaa laittaa ylimääräinen kerros vaatetta päälle. Uimataidottomille lapsille ottaisin mukaan omat pelastusliivit tai tarkistaisin etukäteen, että sellaiset on lainattavissa matkan ajaksi.
Saarelta löytyy kaikki tarvittava päiväretkeen lukuun ottamatta syötävää ja juotavaa
- Grillitupa
- Nuotiopaikka
- Puuliiteri
- Uimalaituri
- Uimaranta (äkkisyvä) ja pukukoppi
- Huussit
Juomakelpoista vettä ei Ouraluodossa ole saatavilla. Myöskään kahvilatoimintaa ei ole, joten eväät ja vesi pitää itse tuoda mukana. Ennen retkeä voi vatsansa täyttää Krookan sataman ravintola Merry Monkissa.
Ouraluodolla on mahdollista myös yöpyä:
- Sisämajoituksessa Luotsituvassa tai Ryssänkasarmissa. Majoittujien käytössä on myös saaren vanhempi sauna. Uudempaa saunaa vuokrataan erikseen.
- Retkisuulissa sataman vieressä.
- Teltassa saaren etelärannalla. Saari on kivikkoinen, mutta rannan tuntumaan on rakennettu puulava, jonka päälle mahtuu yksi pieni teltta.
Lapsiperheen päiväretki Ouraluodolle
Sanotaan, että aurinko paistaa Ouran saaristossa paljon useammin kuin mantereella. Tuona kesäisenä päivänä, kun odotimme venekyytiä Krookassa, riitti paistetta ihan joka paikassa ja tunnustelimmekin enemmän virkistävää merituulta.
Ihmisiä kerääntyi laiturille odottelemaan reppuineen ja eväskoreineen. Kaksi venettä kiinnittyi satamaan ja pääsimme kyytiin. Merimatka kului leppoisasti saaristoa ihastellen ja auringosta nauttien.
Laivan saavuttua Ouraluodolle lapset kiipesivät samantien ensimmäisen kiven päälle. Silmät loistaen he hakivat jo mielessään parasta reittiä vielä isommalle lohkareelle, vilistäen kiveltä kivelle kohti.
Ouraluodon luonto on haavoittuvainen ja vieraiden toivotaan pysyvän valmiilla poluilla. Hypin siis lasten esimerkin mukaan kivien päällä ollakseni tallaamatta niiden välissä olevaa kasvustoa. Repun ja kameran kanssa etenemiseni oli vähemmän sulavaa. Vähän väliä myös pysähdyin ihailemaan maisemaa ja auringon välkettä. Miten voikaan olla niin kaunista.
Sillä aikaa kun itse koitin pysyä lasten perässä, mies ja äitini kiertelivät saaren muissa osissa, helpommilla reiteillä. Moni muu näytti suuntaavan määrätietoisesti tiettyyn suuntaan, kuka grillipaikalle, kuka laiturille ja kuka pihapiirin pöydän ääreen. Olivat ehkä olleet täällä ennenkin.
Itsekin ehdin vielä kiivetä luotsituvan toiseen kerrokseen ihailemaan maisemia sekä lukea Ouran kiinnostavasta historiasta. Vielä 1300-luvulla meri on lainehtinut nykyisen Ouraluodon päällä. Selkämeren saaristossa juuri tässä kohtaa merenkohoaminen on nopeinta.
Ensimmäinen luotsitupa sekä viereisellä luodolla merenkulkijoita ohjaava pooki on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Nykyinen, 1937 rakennettu luotsitupa, on ollut alkuperäisessä käytössään 1960-luvun lopulle saakka ja sen jälkeen Rajavartiolaitoksen tukikohtana vuoteen 2000 saakka.
Kaksi tuntia kiisi Ouraluodolla kuin siivillä. Tällä säällä, jos koskaan, olisin halunnut jäädä Ouraan vaikka kokonaiseksi viikoksi.
Aivan viimeiseksi pulahdin vielä saunarannan laiturilta uimaan lämpimään meriveteen.