Osittain kaatuneet vanhat puut nitisevät tuulessa, pikkulinnut laulavat ympärilläni ja korpit raakkuvat puiden latvojen yläpuolella. Auringonvalo leikkii puiden väleissä tuoden esiin vihreän ja punaruskean kaikki sävyt. Luontopolun taulut on ihanasti nimetty: Kotimetsä, Lähdemetsä, Kääpämetsä… Mallusjoen vanha metsä saa minut täysin pauloihinsa.
Mallusjoen vanha metsä pähkinänkuoressa
- Kolmesta rengasreitistä koostuva luontopolkukokonaisuus yli satavuotiaassa metsässä Mallusjoen kylässä, Orimattilassa, Päijät-Hämeessä. Polut Retkikartalla. Myös Orimattilan liikuntapalveluiden sivuilta löytyy kartta reiteistä.
- Polkujen yhteispituus n. 2 km.
- Lyhyin poluista kiertää vanhan, jo luontoon sulautuneen talon pihapiirissä. Kaksi muuta polkua kulkee hieman kauemmaksi kumpuilevaan vanhaan metsään. Kaatuneiden puiden, suurten kantojen ja kääpien maailmaan.
- Pysäköinti: Urheilukentän parkkipaikka n. 300 m polun lähtöpaikasta. Osoite Selventie 102.
- Lähtöpaikan osoite: Selventie 75
Kevään huumaa Mallusjoen vanhassa metsässä
Olin pitkästä aikaa Orimattilassa ja tiedossa oli upea aurinkoinen kevätpäivä. Tiesin heti, että nyt olisi aika lähteä tutustumaan Mallusjoen vanhaan metsään, joka oli ollut listallani jo pitkään. Lapset jäivät mieluummin mummolaan, joten lähdin matkaan yksin, vain kameran kanssa.
Jätän auton tyhjän urheilukentän laitaan ja kävelen pientä Selventietä luontopolun alkuun. Pysähdyn hetkeksi jo aikaa nähneen infotaulun luo, ennen kuin astelen niityn laitaa metsän siimekseen.
Mallusjoen vanhassa metsässä kiertää kolme lyhyttä lenkkiä: Kotimetsän kierros, Kääpämetsän kierros ja Tikkametsän kierros. Näistä ensimmäisenä on Kotimetsä, jonka piilossa on jo luontoon sulautunut pihapiiri. Pihapiirin omistajan kuoltua ilman perillisiä, tämä alue on siirtynyt Orimattilan kaupungin omistukseen.
Kotimetsän poluilla kulkiessa ei voi olla ajattelematta heitä, jotka näitä polkuja ovat aiemmin kulkeneen. Heitä, joiden kotimetsä tämä on oikeasti ollut. Nyt jäljellä on enää pala kivimuuria, vanhoja esineitä maassa ja maakellarin jäänteet. Kaiken muun peittävät kaatuneet puut ja metsän vihreys.
Kotimetsän ja Kääpämetsän kierrosten risteyksessä lähde ja siitä alkava hiljalleen virtaava puro saavat pysähtymään jo ties kuinka monetta kertaa lyhyen kierroksen aikana.
Nuoli ohjaa minut seuraavaksi Kääpämetsän kierrokselle. Tunnen, kuinka astelen pois pihapiiristä, kohti pellon laitaa. Kotimetsän kierroksen ylitsevuotava vehreys jää taakse ja tilalle tulevat erilaiset vihreän ja punaruskean sävyt.
Infotaulussa kerrotaan, että kääpien itiöemiä on niin yksi- kuin monivuotisia. Suomesta on kääpiä löydetty yli 200 lajia ja niiden erottaminen toisistaan on haastavaa, sillä ulkonäköön vaikuttaa vahvasti myös kasvuympäristö.
Tikkametsän kierros on poluista pisin, tosin sekin vain kilometrin pituinen. Tikkametsän kierroksella kävelijä kulkee kumpuilevassa maastossa, välillä polulle kaatuneita puita ylittäen tai alittaen. Kierroksen puolessa välissä infotaulu kertoo sukkessiosta, siitä kuinka metsä vähitellen muuttuu ja sen lajit vaihtuvat toisiin. Itse taulukin on jo hieman vinossa.
Vaikka, tai ehkä juuri siksi, että lapset eivät ole mukana, tuntuu että katselen metsää lapsen silmin. Pysähdyn pienten asioiden äärelle. Ihmettelemään. Ihastelemaan. Näen muotoja, kuulen ääniä ja pakahdun kevään yltäkylläisyydestä. Kun auringonvalo osuu säleisiin myrskyn kaataman puun kannossa, minusta näyttää kuin se olisi tulessa.
Tikkametsän kierrokseen jälkeen polku tuo minut jälleen takaisin lähteelle, mihin jään vielä hetkeksi kuvaamaan, kunnes hyttyset saavat minut jatkamaan matkaani. Kun astun luontopolulta takaisin tielle, tuntuu kuin olisin siirtynyt satumaailmasta takaisin nykyhetkeen.
Lähistöltä, Mallusjärven toiselta puolelta löydät myös Karkkulan luontopolun, josta olen kirjoittanut aiemmin.
