Palkaskero talvella
Palkaskero on helpoiten saavutettava Pallaksen keroista. Se kohoaa aivan Pallaksen luontokeskuksen takana 705 metrin korkeuteen. Nousua luontokeskukselta tulee n. 250 m ja matkaa huipulle suorinta reittiä n. 1600 m.
Luontokeskuksen suunnasta tunturin muoto on pyöreä ja koko nousu on suhteellisen loivaa. Kesäreitin, Palkaskeron kierroksen, merkintöjä ei näy, mutta ei tarvitsekaan. Avoimessa maastossa on helppo suunnistaa tunturin päälle, niin että Pallashotelli on koko ajan näkyvissä. Jos päättää lähteä tunturin toiselle puolelle, kannattaa kuitenkin pitää mielessä että keli voi muuttua ja näkyvyys hävitä nopeastikin.
Tämä on oivallinen lumikenkäilykohde vaikkei aiempaa kokemusta lumikengistä olisi. Kevättalvella hanki voi kantaa niin että myös tavallisilla kengillä pärjää, varsinkin aamupäivisin.
Lumikenkiä voi vuokrata Pallaksen hiihtokeskuksen vuokraamosta sen ollessa auki (yleensä hiihtolomista toukokuun alkuun).
Palkaskeron huiputukseen voi helposti yhdistää myös tulistelun Pallaskodalla, joka sijaitsee viereisen Pallastunturin alarinteessä, Palkaskeron lounaispuolella (kota Retkikartalla).
Maaliskuinen lumikenkäretki Palkaskeron huipulle
Vietimme kevättalven lomaviikkoa Muoniossa. Vuokramökin varastosta löytyi lumikengät, joita päätimme lähteä kokeilemaan. Toisen parin vuokrasimme luontokeskuksesta, joka tuolloin oli vielä auki. 8-vuotias esikoisemme jäi mieluummin mökille mummun kanssa, joten läksimme matkaan kahdestaan miehen kanssa.
Kun lähdimme kävelemään luontokeskukselta kohti Palkaskeroa, aurinko lämmitti ja tuuli puhalsi selän takaa. Nousu Palkaskeron päälle oli helppo, jyrkkiä kohtia ei ollut ja alusta oli suurelta osin kovaa. Tunturin rinteellä näkyi useita lumikenkien, suksien ja lumilautojen jälkiä. Aivan alkua lukuun ottamatta olisi kuitenkin pärjännyt ilman lumikenkiäkin.
Tunnin kuluttua olimme jo huipulla ja ihailimme joka puolella kohoavia tuntureita.
Erämaatunnelmiin ei tällä tunturilla oikein pääse, mutta hienot maisemat huipulta silti aukeavat. Etelän suunnalla näkyvät Ylläksen seitsemän huippua ja idässä avautuu huiman kaunis Pallasjärvi.
Vieressä ovat muut Pallaksen kerot ja laskettelurinteet, joissa olimme edellispäivänä laskeneet. Pallaksen laskettelukeskus on pieni ja sympaattinen. Siellä on vain kaksi ankkurihissia, jotka sulautuvat aika hyvin ympäristöön. Takimmaisen hissin vieressä laskiessa tuntuu, että ympärillä on vain valkeutta.
Taivas meni harmillisesti pilveen juuri kun pääsimme tunturin päälle ja tuuli viilensi meitä nopeasti. Pidimme pienen evätauon ja laskeuduimme takaisin alas hieman etelän kautta kiertäen, maisemista nauttien.
Retkikertomus on vuodelta 2017, juttua päivitetty 2023.
Ihan huikeankaunista! Varsinkin tuo toinen kuva. Pari vuotta takaperin itse ajelin tuolta lävitse ja yövyin Pallasjärven rannalla kodassa, kipinä jäi elämään. Josko sitä jo tänä kesänä pääsisi oikein ajan kanssa.
Pallas on kyllä hieno. Joskus minäkin haluaisin kesällä ihan kunnolla kuljeskelemaan tuonne. Tai oikeastaan talvellakin olisi ihana mennä pidemmälle tunturiin.