Minkälainen on sopiva vaellus alakouluikäiselle? Tähän on mahdoton antaa valmista vastausta, mutta voin esitellä yhden hienon ja helpon kohteen.
Patvinsuon kansallispuisto Lieksan ja Ilomantsin rajalla tarjoaa upeat maisemat, toimivat retkeilyrakenteet ja helppokulkuista maastoa. Matkan pituuden voi valita oman mielensä ja lapsen jaksamisen mukaan.
Suomun luontotupa kansallispuiston ytimessä on luonnollinen aloituspaikka retkelle. Aivan luontotuvan ja parkkipaikan läheisyydessä on kaunis ja hyvin varusteltu telttailualue. Luontotuvalta voi myös halutessaan varata sisämajoituksen ja saunan.
Kesäaikaan luontotuvan parkkipaikka saattaa olla ruuhkainen, tällöin kannattaa harkita retken aloittamista esimerkiksi Lahnalammelta, kansallispuiston länsiosasta.
Luontotuvan luota lähtee kaksi erilaista rengasreittiä, jotka voi kulkea erikseen tai yhdistää hienoksi kokonaisuudeksi.
- 15 km pituinen Suomunkierto kiertää nimensä mukaisesti Suomunjärven. Mäntymetsää ja hiekkarantoja sisältävän reitin varrella on kolme telttailupaikkaa sekä yksi keittokatoksellinen taukopaikka.
- 30 km pituinen Patvinkierto vie kulkijan ihailemaan mahtavia soita ja kurkistamaan Koitereen aaltoja. Tämän reitin varrella on peräti neljä yöpymispaikkaa. Reitillä on kaksi huomiotavaa paikkaa, jotka voivat estää kierroksen tekemisen. Toinen on Nälmänjoen vetolossi, joka on pois käytöstä myöhäissyksystä alkukevääseen. Toinen on Lahnalammen ja Pirskanlammen välinen osuus, joka kulkee osittain armeijan harjoitusalueella. Uusi reittilinjaus armeijan alueen ulkopuolella on kuitenkin jo tekeillä. Reitti on melkein valmis ja käytössä virallisesti varmaankin kesällä 2021. Ennen lähtöä kannattaa tarkistaa ajankohtaiset tiedot luontoon.fi –sivustolta tai Suomun luontotuvalta.
Kesäaikaan luontotuvan parkkipaikka saattaa olla ruuhkainen, tällöin kannattaa harkita retken aloittamista esimerkiksi Lahnalammen parkkipaikalta, kansallispuiston länsiosasta.
Syysvaellus Patvinsuolla 11-vuotiaan kanssa 18-22.9.2020
Saavuimme Suomun luontotuvan parkkipaikalle pilkkopimeässä pitkän ajomatkan jälkeen. Laitoimme teltan pystyyn ja pian olimmekin jo unessa molemmat. Aamulla oli hauska kurkistaa ulos ja huomata muut teltat sekä retkeilyrakenteet. Söimme aamupalan hiekkarannalla syysauringon lämmöstä nauttien. Pakkasimme tavarat ja kun luontotupa kymmeneltä aukesi, ostimme palat tuoretta pullapitkoa aamiaisen jälkiruoaksi. Onneksi oli käteistä mukana, täällä ei kuulemma korttipäätteet toimi.
1. päivä: Suomun luontotupa – Nälmänjoki, 5 km
Edellisen päivän pitkä ajomatka töiden ja koulun jälkeen tuntui vielä aamulla väsymyksenä. Kävelimme hiljakseen kauniissa metsämaisemissa, polun varrelta mustikoita napsien. Puolivälissä viiden kilometrin päivämatkaa pidimme lounastauon.
Polulla astuin ison punertavan läjän yli. Sanoin lapselle ohimennen, että joku on syönyt marjoja ja kakannut paljon. Patvinsuon tunnuseläin karhu käväisi mielessä, mutta haihtui samantien jonnekin taka-alalle. Kuvaakaan ei tullut napattua.
Nälmänjoen leiripaikalta aukenivat ensimmäisen kerran näkymät avosuolle. Suon poikki veivät veden valtaamat pitkospuut Nälmänjoelle juomaveden hakuun. Iltapäivä kului mukavasti piirrellen, lukien ja lepäillen. Ainakin lapsen osalta. Itse juoksin vielä autolle ja takaisin, kun kuvittelin pudottaneeni kameran toisen linssin jollekin taukopaikalle. Autostahan se sitten tietysti löytyi.
Yksi parhaista jutuista tällaisilla retkillä ovat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa. Haluankin lähettää kiitokset valmiiksi kannetusta ja suodatetusta vedestä sekä mukavasta jutusteluseurasta. Ihania ihmisiä tulee vastaan.
2. päivä: Nälmänjoki-Pirskanlampi-Majaniemi, 15 km
Toinen vaelluspäivä oli retkemme pisin. Olin itse suunnitellut pisimmän päivämatkan vasta kolmannelle päivälle, mutta esikoisesta tuntui mukavammalta ajatukselta, että ohittaisimme jo tänään matkan puolivälin. Askel kulkikin molemmilla kevyesti.
Kartasta olimme katsoneet ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi Ison Maksimasaaren luontolavan. Arvelin, että sieltä avautuisivat hienot näkymät suolle. Painelimme vahingossa ensin luontolavalle johtavan polun ohi ja ihmettelimme opasteiden puutetta. Löydettyämme lavan, ymmärsimme miksei opasteita ollut. Ilmeisen huonokuntoiseksi käynyt lava oli purettu ja puut peittivät näköalan.
Pidettyämme pienen evästauon Lahnalammen parkkipaikan pöydän ääressä, matkamme jatkui kohti Pirskanlampea. Osa tästä reittiosuudesta kulki armeijan ampumaharjoitusalueen läpi, jonne seuraavana päivänä ei olisi ollut asiaa. Uusi linjaus ampuma-alueen ulkopuolella oli jo melkein valmis ja hyödynsimmekin sitä osan matkaa.
Pirskanlammella oli mukava pysähtyä valmiille tulille tekemään lounasta, täydentämään vesivarastoja ja jatkamaan juttua Nälmänjoella tapaamamme retkeilijän kanssa.
Lounaan jälkeen varmistin lapselta, että hän tosiaan haluaa jatkaa matkaa vielä seitsemän kilometria Majaniemeen saakka. ”Tottakai!”, kuului vastaus. Niinpä nostimme rinkat selkään ja suuntasimme takaisin polulle.
Lue lisää: Rinkka lapselle tai nuorelle
Loppupäivän reitille ei enää osunut avosuota, mutta sitäkin kauniinpia, erilaisia metsämaisemia. Nälmänjoen ylitys lossilla oli vielä hauska lisä päivään.
Saavuimme Majaniemen telttapaikalle juuri sopivasti sateen alkaessa. Teltta nousi yhteistyössä nopeati pystyyn. Sen jälkeen oli mukava käpertyä makuupussiin kuuntelemaan sateen ropinaa ja syömään herkkuja. Pimeä tulee tähän aikaan vuodesta jo kovin aikaisin, mutta uusi telttavalo sai aikaan kotoisan ja turvallisen olon.
3. päivä: Majaniemi – Teretinniemi, 4.5 km
Aamulla ylösnoustessa esikoinen valitteli varpaitaan ja jalkapohjiaan. Tälle päivälle oli jäänyt vain lyhyt siirtymä Terettiin, joten emme pitäneet kiirettä lähdön kanssa.
Teretin laavu on hienolla paikalla avosuohon kurkottavalla niemellä. Niemen kärjessä on torni, johon kiipeämällä viimeistään hahmottaa suon suuruuden. Tämä on varmasti Patvinsuon sousituimpia päiväretkikohteita.
Virtaavaa vettä ei ole ihan lähellä laavua. Kaivo on, mutta sen veden ulkonäkö ei houkuttele. Käytimme kaivovettä suodatettuna ruoanlaittoon, mutta onneksi olimme saaneet tästä vihjeen ja tuoneet juomaveden Koitereesta.
Tänäkin iltana sataa tihutti. Upea, pärekattoinen laavu antoi meille suojaa ja puiden pilkkominen lämpöä. Kerrankin kirves oli terävä ja puut kuivia. Esikoinen innostui pilkkomisesta niin, että valmiita puita jäi reilu kasa seuraaville.
Yöllä tuuli puhalsi yli suon pitäen minua hereillä. Lapsi nukkui tapansa mukaan niin sikeästi kuin lapsi vaan voi.
4. päivä: Teretinniemi – Suomun luontotupa, 6.5 km
Viimeinen retkipäivä alkoi herkuttelulla. Kaasua ei enää tarvinnut säästää, joten paistoimme lättyjä niin paljon kuin napa veti. Eli aika monta. Aurinko lämmitti aampuuhien aikana, mutta hävisi sen jälkeen pilviverhon taakse ilmestyäkseen esiin vasta, kun hienoimmat suo-osuudet olivat suurimmaksi osaksi takana.
Autolla kysyin esikoiselta, josko seuraavan kerran viikon reissulle. Se olisi kuulemma vielä nyt liikaa, mutta ehkä parin vuoden kuluttua.
Vaellus tehty 19-22.9.2020
