Valitsen yleensäkin retkieni kohteet tai ajankohdat siten, että saan kulkea suhteellisen rauhassa. Koronakevään helatorstairetken kohdetta piti kuitenkin hetki miettiä. Lähimetsät on tullut koluttua eikä tehnyt mieli ajaa kovin kauas päiväretkeä varten.
Päätimme lähteä retkelle vasta alkuillasta, kuten monta kertaa aikaisemmin tänä keväänä. Siksi uskalsimme valita kohteeksi Mustakorvenkallion, Espoon korkeimman kohdan. Alueella ei ole merkittyjä reittejä eikä suuria ruuhkia, mutta toisaalta parkkipaikka on sen verran pieni, että se täyttyy nopeasti.
Mustakorvenkallio sijaitsee Nuuksion itäosassa, lähellä Vihdintietä. Lähin parkkipaikka on normaalisti Vihdintieltä lähtevän Takkulantien päässä, Yli-Takkulan tilan pihapiirissä. Tästä on matkaa Espoon korkeimmalle kohdalle reilut puolitoista kilometriä. Nyt Takkulantie oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä pitkin saanut ajaa, vaan auto piti jättää väliaikaiselle parkkipaikalle tien alkuun. Tämä lisäsi kävelymatkaamme kilometrin molempiin suuntiin. Peltojen välissä kiemurtelevaa tietä oli oikeastaan ihan mukava kävellä ja onneksi lapsetkin ovat jo sen verran isoja, ettei ylimääräinen matka haitannut.
Yli-Takkulan pihapiiristä kuljetaan ensin puolisen kilometriä pientä tietä pitkin Saarijärven rantaan, missä siirrytään polulle. Reitti Mustakorvenkalliolle on periaatteessa aika suoraviivainen, mutta koska erilaisia polkuja risteilee metsässä enemmänkin, eikä itse kallio näy kauas, ilman karttaa ei tähän kohteeseen kannata lähteä.
Me valitsimme polun, joka johti hetkeksi pois rannasta, mutta vain hetkeksi. Pian järvi taas kimalteli puiden välistä. Tuli ihan kesäinen fiilis ja eväitäkin jo kyseltiin. Evästelyyn sopivia paikkoja löytyisi rannasta varmasti useampiakin, mutta erityisen kaunis oli pieni kallioinen niemi, jonka kuvaus löytyy Espoon luontokohteiden listalta, nimellä Saarijärven silokallio.
Tänään tosin tuuli puhalsi suoraan pohjoisesta yli järven, mutta toisenlaisella säällä tässä olisi ihana makoilla kalliolla auringosta nauttien. Nyt istahdimme kallion juurelle, suojaan tuulelta. Samantien alkoi myös leikki ja kuopus kysyikin, että eihän meidän tarvitse heti syömisen jälkeen jatkaa matkaa.
Jossain vaiheessa matka kuitenkin jatkui ja lähdettiin kiipeämään varsinaiseen kohteeseen. Järven rannasta tulee nousua Espoon korkeimmalle kohdalle vähän yli neljäkymmentä metriä. Mustakorvenkallion huippu on 114 metriä merenpinnan yläpuolella eikä näköala huipulta ole kovin ihmeellinen. Samanlaista metsää kuin muuallakin ympärillä. Mäen päällä on kuitenkin kivikasa merkkinä siitä, että nähtävyys on saavutettu eikä tässäkään olisi huono paikka pitää taukoa.
Lapset olisivat halunneet palata takaisin samaa reittiä kuin tulimme, mutta onnistuin kuitenkin houkuttelemaan perheen hieman pidempää kautta paluumatkalle. Jatkoimmekin Ison Majaslammen rantaan, missä käännyimme sen rantaa pitkin itäänpäin kulkevalle polulle, Polku oli lammen päässä osin aika mutainen, kulkihan se suon poikki.
Lammen rannalta ja pieneltä suolta jatkettiin hetki metsäpolkua pitkin, kunnes oltiin jälleen suolla. Tämän suon laidalla oli hurjan kaunis koivikko, jossa kevään vehreys ei vielä näkynyt kuin pieninä pilkahduksina aluskasvillisuudessa.
Tämän toisen suon ja mitä hienompien ojanylityshyppyjen jälkeen matka jatkui metsän poikki takaisin Saarijärven rantaan ja tietä pitkin autolle. Kello taisi jo lähennellä puoli kymmentä, kun viimein olimme kotona. Ihania nämä valoisat illat.
Oi, onpas kutsuvan näköinen kallio, siellä kelpaa tosiaan nautiskella auringosta ja maisemista joku lämmin kesäpäivä. Olin erottavinani Väiski Västäräkinkin kuvasta. 😀
Mä keksinkin tän myötä että munkin pitää mennä joku päivä ”huiputtamaan” meidän kaupungin korkein kohta. Miten onkin jäänyt kun pitäisi olla muinaisrantaa ja kaikkea ja muuten siellä suunnalla on monesti luontopolkuiltu. Yhä riittää kartoitettavaa kotikyliltä.
🙂 Hauskoja nämä tälläiset nähtävyydet, jotka ei oikeasti eroa mitenkään muusta metsästä. Mutta tosiaan, kaunis paikka kyllä.
Mullakin on kotikaupungissa vaikka mitä paikkoja vielä käymättä, vaikka olen koko ikäni täällä asunut.