Suomen itäisin piste sijaitsee Ilomantsin Hattuvaaran Virmajärvellä, tarkalleen ottaen Virmajärvessä olevassa saaressa. Rajavyöhyke on tuolla kohtaa linjattu siten, että Virmajärven rannalta pääsee katsomaan varsinaista rajaa. Suomen itäisimmässä pisteessä vieraillessa kannattaa pysähtyä Hattuvaarassa Taistelijan talossa, joka on rakennettu kunnianosoitukseksi sotiemme veteraaneille.
 |
|
Suomen itäsimmän pisteen rajatolpat Virmajärven saaressa |
A
Ajoimme Hattuvaaraan Kolilta, matkassa meni reilu kaksi tuntia suuntaansa. Viimeiset 19 km köröteltiin soratietä ja ihan viimeisen kilometrin aikana rajavyöhykettä merkkaavat tolpat reunustivat tietä molemmin puolin (karttalinkki). Tien päässä oli parkkipaikka, infotaulut ja vessa. Parkkipaikalta käveltiin muutama sata metriä eteenpäin Virmajärven rantaan, josta näki ylläolevassa kuvassa olevat, saaressa sijaitsevat rajatolpat. Rantaan oli rakennettu katselulava ja merkkipaalu (alla).
Lue lisää: Kolin huippujen kierros lasten kanssa ja ilman
 |
| Suomen itäisimmän pisteen merkkipaalu katselulavalla Virmajärven rannassa |
Ennen rajalle ajamista tutustuimme yllämainittuun Taistelijan taloon, jossa oli näytteillä isompaa ja pienempää sotiin liittyvää esineistöä. Katsoimme siellä myös filmin, joka kertoi sodista erityisesti Hattuvaaran lähellä käytyjen taistelujen näkökulmasta. Vierailu Taistelijan talossa toi tietynlaista konkretiaa rajalla seisomiseen. Esikoinen koki jopa hieman pelottavana rajan läheisyyden ja sen ettei merkityltä alueelta saanut poistua.
 |
| Taistelijan talon ulkoilmanäyttelyä |
 |
| Parkkipaikalta katselulavalle johtavalta tieltä ei saanut poiketa |
Rajalle ajaessa tie ylittää Koitajoen pienen kosken kohdalta. Luontoon.fi -sivustolta selvisi, että joen ympärillä olevalla alueella on laavuja ja autiotupia sekä n. 50 km merkittyjä retkeilyreittejä. Itse Koitajoki, joka kiemurtelee soiden ja metsien keskellä, olisi varmasti hauska melottava.
Me emme olleet varustautuneet pidempään retkeilyyn, joten emme pysähtyneet enää muualla. Mikäli ei oteta lukuun jokaista huoltoasemaa Hattuvaara-Koli -välillä. Autostamme nimittäin puhkesi soratiellä rengas, ja paikka-ainetta oli sen verran naftisti, että ilmaa piti lisäillä useampaan kertaan. Pääsimme kuitenkin takaisin Kolille ja seuraavana päivänä vielä Juukaan rengashuoltoon.
Kiehtova paikka! Pystyn hyvin samastumaan esikoisen fiiliksiin rajavyöhykkeen pelotavasta tunnelmasta, sillä olisin varmasti itsekin pienenä suhtautunut hyvin samalla tavalla, koska pelkäsin silloin juuri tuollaisia asioita ja muistan yhä vahvasti sen tunteen. 😀
viikarivartti.blogspot.fi
Joo, itse asiassa kun mietin, niin todennäköisesti minäkin olisin lapsena tuntenut itseni tuolla tosi pieneksi ja pelokkaaksi.