Espoonlahden pohjukassa, Fiskarsinmäen lehdossa, hennonvihreiden lehtipuiden alla levittäytyy vuokkojen kukkameri. Alue ei ole kovin suuri, mutta jo lyhyt iltakävely mäellä risteilevillä poluilla rauhoittaa mielen ja auttaa keskittymään olennaiseen. Intensiivinen urheilusuoritus nollaa pään nopeasti, mutta tällainen keidas hävittää turhat ajatukset lempeämmällä tavalla.
Lauantai-iltana seitsemän aikaan Fiskarsinmäen alueella oli yllättävän paljon ihmisiä. Perheitä oli selvästi ihan vain iltakävelyllä, kuten minäkin. Toisilla oli kiikarit mukana, olivat matkalla lintutornille. Espoonjoen rannalla muutama perhe oli ongella pienten lasten kanssa. Vielä pois lähtiessänikin pieni parkkipaikka oli täynnä.
Kukkia oli joka puolella. Kielot ja monet minulle tuntemattomat kukat olivat vielä avautumatta, mutta valko- ja keltavuokot koristivat maiseman. Kuljeskelin ympäriinsä nauttien olostani. Olisin voinut jäädä paikalle useammaksi tunniksi, mutta lopulta lähdin kauppaan. Pää haaveita täynnä ajoin S-marketin eteen vain tajutakseni, että olin unohtanut lompakon kotiin. Karu paluu arkeen.
Vau, miten kaunis paikka! <3 Ja hieno postaus – loppuhuipennusta myöten! 😀
Kiitos 🙂 On tosiaan kaunis paikka, varsinkin näin keväällä.