Porkkalanniemi Kirkkonummella on yksi meitä lähimmistä ulkoilualueista, joista löytyy retkeilypalveluja. Tuntuu oikeastaan aika ihmeelliseltä, ettemme ole käyneet siellä kuin muutaman hassun kerran. Tämän alkuvuoden aikana olen hieman korjannut asiaa ja suunnannut Porkkalaan jo kaksi kertaa.
Hoitovapailla ollessani kuljin lasten kanssa retkille julkisilla kulkuvälineillä. Jostain syystä kuvittelin, että Porkkalaan olisi pienten lasten kanssa liian hankalaa lähteä bussilla. Hidastahan sinne pääseminen toki onkin, jopa Länsi-Espoosta, mutta busseja kyllä kulkee arkipäivisin Porkkalaan kohtalaisin väliajoin.
Eräänä tammikuun alun sunnuntaina houkuttelin esikoiseni mukaani ulkoilemaan Porkkalaan. Läksimme tosin autolla, sillä viikonloppuisin bussit eivät Porkkalaan kulje. Oli harmaa iltapäivä, taikatalvi ei ollut vielä saapunut ja merikin oli aivan auki.
Jätimme auton ensimmäiselle vastaantulleelle parkkipaikalle, josta kävelimme hetkessä Vetokannaksen keittokatokselle. Minulla oli mukana sekä tikkupullataikina, että tarpeet appelsiinikuoressa paistettaviin suklaamuffinsseihin. Ensimmäinen oli lapsen pyynnöstä ja jälkimmäiset otin kokeillakseni josko tällä kertaa onnistuisin niiden paistamisessa paremmin kuin ensiyrityksellä. 9-vuotiaan lapsen kanssa retkievääksi voi jo suunnitella kaksi kärsivällisyyttä vaativaa ruokaa.
Johtuikohan harmaasta säästä, omasta mielialasta vai mistä, mutta minulle ei jäänyt sellainen tunne, että tänne tullaan uudestaan. Keittokatos tuntui erityisen nuhjuiselta ja kävelemämme lyhyt reitti katokselle tylsältä. Loppujen lopuksi oma kärsivällisyyteni ei riittänyt tälläkään kertaa paistamaan appelsiinimuffinsseja kypsiksi.
Rannassa koitin rauhoittua hiljaisuuteen ja katsella ulapalle. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan osannut nauttia olemisestani, vaan haikailin kauniinpaa säätä tai komeampia maisemia. Aina ei luontokaan pysty ihmeisiin.
Maaliskuussa aurinko jo paistoi. Sain uudemmalle retkelle seurakseni kuopukseni sekä kaksi ystävääni ja heidän lapsensa.
Tällä kertaa kaikki näytti kauniilta. Joka puolella oli loistavia leikkipaikkoja lapsille. Oli kiviä, kalloita ja puita kiipeiltäviksi, lammikoiden jäitä rikottaviksi ja vaikka mitä muuta. Merituuli oli kylmä, mutta aurinko lämmitti poskia.
Katso blogista myös muut Kirkkonummen helpot ja upeat retkikohteet, lapsiperheen näkökulmasta esiteltynä.
Aika hujahti kuin siivillä lasten touhuja katsellessa, jutellessa ja eväitä syödessä. Porkkalanniemi sopii loistavasti juuri tällaiselle retkelle, jossa ei ole tarkoituskaan kävellä tiettyä reittiä tiettyyn paikkaan. Voi lähteä melkein mihin suuntaan vain, niin kohta löytyy paikka, johon pysähtyä ihan vaan olemaan.
Porkkalanniemelle kannattaa lähteä myös öiseen aikaan:
Pimeällä Porkkalanniemellä
