Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Lähdimme itsenäisyyspäivänä etsimään geokätköjä Hanikan luontopolun varrelta, Espoon Soukasta. Kätköjäkin löytyi, mutta löytyi myös uskomattoman hienoja merenrantamaisemia.
Jätimme auton Hanikan kuntoradan parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään luontopolkua vastapäivään, ohi Sökö Sommarö -vapaapalokunnan rakennuksen. Siinä pysähdyimme jo ensimmäisen kerran, paloaseman piha oli kuin luistinrata eikä paikalla ollut ketään, joten varsinkin kuopus oli innoissaan. Juoksi, liukui ja kaatuili. Paloaseman jälkeen palasimme takaisin luontopolulle, joka kulki rantakaislikon vierellä. Pian saavuimme upealle kalliolle, josta luonto oli muovannut täydellisen liukumäen. Edellisen vuorokauden vesisade oli kastellut rantakallion ja sen jälkeen nopeasti kiristynyt pakkanen oli jäädyttänyt sen. Vähän hirvitti pysähtyykö liuku rantaviivaan, mutta lapset selvästi itsekin ymmärsivät ettei meren jään kestävyyttä kannata mennä kokeilemaan.
Kallion päällä syötiin eväät: lämmintä mehua, leipää ja pipareita. Sitten jatkettiin liukkaalla taiteilua. Esikoinen olisi jäänyt kallioille leikkimään varmasti iltaan saakka, mutta pienempi kyllästyi vähän nopeammin ja kailotti suureen ääneen äidin kuiskauksen: ”Nyt etsitään se geokätkö ja sitten mennään lintutornille.”
Aika monen ”vielä yksi lasku” -laskun jälkeen jatkoimme matkaa rantaa ja pitkospuita pitkin eteenpäin Kaitalahden lintutornille. Tornin ympäristön kaislikot olivat melkein yhtä jännittäviä kuin liukkaat rantakalliot. Aika hujahti niin, että aurinkokin alkoi jo painua mailleen ja meidän oli aika lähteä kotiin päin.
Niin, ne geokätköt. Kolmen helpohkon kätkön etsimiseen oli energiaa, alueelle jäi vielä aika monta myöhemmin löydettäviksi.
Katso täältä ohjeet geokätköilyn aloittamiseen lasten kanssa.
Seikkailimme Hanikan rantakallioilla joulukuussa 2016
Tulin vastavierailulle, ja ompas kivoja kuvia. 🙂
Kiitos 🙂
On teillä ollut kiva retki 🙂
T.Annette
Oli kyllä. Mennään varmasti ensi talvenakin etsimään jäisiä kallioita 🙂