Kuten todettu, pimeä on alkanut kiehtomaan minua viime aikoina. Yhtenä iltana Ylläksen joululomalla kävin yksin hiihtämässä, ihailin revontulia ja jopa nautin pimeässä olosta ilman epämiellyttävää pelkoa. Seuraavaksi rupesin haaveilemaan jonkin tunturin huiputtamisesta pimeässä. Sitä ei rohkeus riittänyt lähteä yksin yrittämään, onneksi mies lähti mielellään mukaan. Mummi jäi nukuttamaan lapsia kun me läksimme kahdestaan kohti Kuertunturin lumikenkäreittiä.
Reitille pääsee Äkäslompolon Pyhän Laurin kappelin takaa, tosin pimeässä tuli ensin pieni epäusko, koska reitti lähtee aivan kappelin takana olevan talon nurkalta. Tunsimme itsemme vähän häiritsijöiksi, kun pihan valot rävähtivät päälle. Reitti oli hyvin merkitty ja suurimmaksi osaksi niin tallattu ettei lumikenkiä olisi tarvittukaan. Oikeastaan vasta tunturin päälle päästyä kengistä oli iloa, siellä pystyi sitten helposti liikkkumaan missä halusi. Tietysti myös alaspäin oli paljon hauskempi tulla vauhdilla polun ulkopuolella.
Ylläksen katuvalot sammutetaan kymmeneltä, jotta valosaaste ei haittaisi revontulien ja tähtitaivaan ihailua, mutta totta puhuen ihan hirvää eroa en huomannut näin ylhäältä tuota kylää katsoessa, niin paljon muita valoja siellä oli. Tällä kertaa revontulet eivät muutenkaan loistaneet parhaimmillaan, mutta oli silti hieno tunnelma seistä tunturin päällä pimeässä ja miettiä eri ilmansuunnissa näkyvien keinovalojen lähdettä.
Muita kertomuksiani Ylläkseltä:
Hiihtämisen riemua
Rakastan ja pelkään pimeää
Kiva lukea juttuja paikasta ja maisemista, joissa ite oon lapsuuteni viettäny. 🙂 Meki ollaan käyty tuolla lumikenkäilemässä. Upeat maisemat myös päivällä. Lumikenkäily on muutenki hurjan hauskaa! 🙂
Sulla on kyllä ollut uskomattoman hienot lapsuudenmaisemat 🙂 Täytyy tosiaan joskus käydä katsomassa tuo reitti päivänvalossakin, on varmasti hieno.
Ei ollakaan tuolle tunturille vielä kiivetty, joten oli kiva lukea tämä. Toistaiseksi ei taida onnistua talvella, kun pienin olisi ahkiossa mukana. Mutta jospa kesällä päästäisi rinkan kanssa tämänkin tunturin huipulle.
Joo, voisi olla hieman haastavaa mennä ahkion kanssa. Tai ainakin pomppuista kyytiläiselle 🙂