Nuuksion maasto mäkineen ja rotkoineen on kuin luotu lumikenkäilyyn, mutta tiesitkö, että Nuuksion keväthangista voi nauttia helposti myös hiihtäen? Vaikka kansallispuiston alueella ei ole koneella ajettuja latuja, niin soita ja järviä seuraileville luonnollisille kulkuväylille muodostuu luonnonlatuja, joita pitkin voi hiihtää tavallisilla latusuksilla.
Tänä vuonna meidän perheen aikuiset eivät viettäneet hiihtolomaa, vaan lapset lomailivat isovanhempien kanssa. Lomaviikon viikonlopulle sattui täydellinen hiihtoretkipäivä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämpömittarin näyttäessä alle viittätoista astetta pakkasta. Lapset eivät olleet vielä palanneet lomalta kotiin, joten lähdin yksin hiihtoretkelle Nuuksioon.
Lähdin liikkeelle Solvallan urheiluopiston urheilukentän vierestä, suunnaten ensin Solvallan kuntorataa kiertävälle ladulle. Latu oli loistavassa kunnossa, ja sitä pitkin olisi voinut hiihtää vauhdikkaasti vaikka Pirttimäen kahvilaan. Minun teki kuitenkin mieli rauhallisemmalle hiihtolenkille. Niinpä käännyin aika nopeasti pois ladulta kuntoradan pohjoispuolella olevalle Punjonsuolle. Vaikka Solvallan laskettelurinne ja kuntorata ovat aivan vieressä, niin tällä pienellä suolla tavoittaa jo sellaista erämaisuutta, kuin pääkaupunkiseudun liepeillä vain voi.
Suota pitkin kulki latu, jota lähdin seuraamaan. Lunta oli juuri sopivasti, latusuksilla olisi päässyt etenemään vaivatta, vaikka valmista latua ei olisi ollutkaan. Ihastelin lumen kuorruttamia suon muotoja sekä auringon kimmellystä hangella. Silmiini osui toinen toistaan kauniinpia taukopaikkoja, joista valitsin auringon lämmittämän Ruuhijärven rantakivikon. Evästelyn jälkeen kiipesin vielä kallion päälle katselemaan jään yli järven toiselle puolen, missä olin syksyllä juossut suunnistuskengät jalassa, hirvikärpäsiä hiuksiini keräillen.
Hiihtelin pieneltä järveltä toiselle hiljaisuudesta ja upeasta talvipäivästä nauttien. Lopulta päädyin tutulle Urja-järven tulipaikalle. Jäljistä päätellen tänne oli kulkenut useamman muunkin retkeilijän reitti sekä Solvallan että Kolmperän suunnasta.
Urjalta suuntasin itsekin vielä Kolmperä-järven poikki koneladulle ja sitä pitkin takaisin Solvallaan. Kiireetön retki oli ollut juuri sitä, mitä olin kaivannutkin.
Jos sopiva hetki tulee, niin ota sinäkin kartta käteen ja lähde ihastumaan talviseen Nuuksioon.
Jos kuitenkin haluat nauttia koneella ajetuista laduista ja mäkien vauhdista, niin niitä löytyy kansallispuiston vierestä, Solvallasta sekä Pirttimäen ulkoilualueelta. Samoja latuja pitkin pääsee myös Oittaalle ja Luukin ulkoilualueelle tai vaikka pidemmällekin. Kaikkien pääkaupunkiseudun hoidettujen latujen kunnon voit tarkistaa ulkoliikunta.fi -palvelusta.
Viime talvena tein itsekin retken valmiita latureittejä pitkin Solvallasta Espoon keskuspuistoon.
