Yksi minun kesäni 2016 kohokohdista oli ehdottomasti vierailu Maakallassa, Kalajoen edustalla. Purjehdimme sinne Kaljaasi Ansion kyydissä. Vaikka matkalla satoi vettä, meillä oli aivan liian vähän vaatetta päällä, kuopus oksensi päälleni ja saaresta piti lähteä pois ennen kuin ehdin edes kunnolla rauhoittua, niin lähtisin reissuun koska tahansa uudestaan.
Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat ulkosaaristossa, yli viidentoista kilometrin päässä mantereesta. Saaret ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle vasta 1400-luvulla. Ulkokalla on majakkasaari, kun taas Maakalla on ollut satoja vuosia tärkeä kalastustukikohta. Saarella on edelleen toimiva kalastajayhteisö.
Purjehdus Ansiolla Rahjan kalasatamasta Maakallaan kestää noin puolitoista tuntia. Kaljaasi Ansio on jo itsessään taidonnäyte, jonka on rakentanut Plassin kyläyhdistys talkootyönä. Laivan piirustusten mallina on käytetty Kalajoella vuonna 1891 rakennetun Kaljaasi Ansion piirustuksia ja valokuvaa.
Matkan aikana on ihana nuuhkia puulaivan ja meren tuoksua sekä antaa katseen viipyä horisontissa. Jos siis vain pystyy. Kun mukana on kolmevuotias, jonka vahvuuksiin ei kuulu paikallaan oleminen, vaan enemmänkin edestakaisin juokseminen ja kiipeily, matka-aika voi tuntua tuskallisen pitkältä. Kolme tuntia laivassa ja vain tunti perillä ei ole lapsiperheelle se paras yhdistelmä. Kaljaasi Ansion purjehdus onkin ehkä enemmän aikuisille ja selvästi isommille lapsille suunnattu. Myös sylivauvan kanssa tällaiselle matkalle olisi helppo lähteä.
Juuri ennen Maakallaan saapumista saarta edeltävä matalikko pääsi yllättämään meidät. Istuin kuopuksen kanssa kannen alla tuulta pitämässä enkä nähnyt, että lähestymme määränpäätä. Aallokko nousi matalikolla, ja laivan keinunta lisääntyi. Lapsi, joka ei ollut siihen mennessä montaa kertaa elämässään voinut pahoin, ei osannut varoittaa minua ennen kuin edellinen ateria oli jo päälläni. Onneksi ystävällinen henkilökunta oli varmasti nähnyt vastaavaa ennenkin ja kiiruhti tuomaan meille paperipyyhkeitä ja muovipussin.
Laivasta poistuessa voin itsekin vielä hieman pahoin, mutta saaren tunnelma lumosi minut heti. Maakallassa on kalastusmökkejä, kirkko sekä pieni kalastusaiheinen museo. Mökit ovat käytössä ja niiden asukkaiden rauhaa on tietysti kunnioitettava. Kirkkoon ja museoon pääsee tutustumaan ja löytyypä saarelta muutama geokätkökin.
Lisäksi pienellä saarella on loputtoman tuntuisesti karua, kivikkoista ja tuulenpieksämää rantaa. Olisimme voineet esikoisen kanssa jäädä rannalle aaltojen ääreen tuntikausiksi. Tunti vierähti kuitenkin huimaa kyytiä ohi ja oli pakko palata Ansion kyytiin. Paluumatkalla hytisimme sateessa haikaillen takaisin Maakallaan.
En tullut ottaneeksi kovin montaa kuvaa tältä retkeltä, aikaa ei ollut tuhlattavaksi sellaiseen. Saaren tunnelmaa voit käydä kurkkaamassa vaikka tästä Retkipaikan jutusta.
Ulkosaaristo tekee minuun joka kerta yhtä suuren vaikutuksen, seuraavissa kertomuksissa on muita veneettömän saavutettavissa olevia paikkoja saaristossa:
Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakassa
Elokuun loppu Jurmossa
Onpa myrskyisän näköinen toi toiseksi viimeinen kuva! 😀 Olen usein miettinyt, että Kallankareilla olisi tosi hienoa joskus käydä. Kuulostaa hienolta paikalta. En tiennytkään kaljaasi Ansiosta ja että sen kyydissä pääsee tuolla tavalla "risteilylle" Maakallaan. 🙂
Näyttää tosiaan myrkyiseltä, kun sadepilvet ovat alkaneet kerääntyä, vaikka ei mitenkään erityisen tuulinen sää ollutkaan.
Risteily oli hieno kokemus, mutta olisi kyllä ollut ihana jäädä saareen pidemmäksi aikaa. Ulkokallassa on (tai ainakin on ollut) majoitustakin, mutta tietääkseni Maakallassa ei voi yöpyä.