Sopiva sekoitus erilaisia luontotyyppejä, veden kuohua, upeita kivenlohkareita ja historiaa. Helpohko, mutta mäkinen, 3.5 km:n pituinen ympyräreitti, jonka hankalimmissa kohdissa on portaita, kävelysiltoja ja pitkospuita. Lisäksi riippusilta joen yli, laavu nuotiopaikkoineen, näkötorni sekä sympaattinen kahvila. Tällainen on Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä, Posion rajan tuntumassa.
Vaikka Auttikönkään luontopolku kulkee osittain haastavassa maastossa, niin se ei ole varsinaiseti hankalakulkuinen. Reitti oli juuri sopivan vaihteleva 5- ja 9-vuotialle retkeilijöille. Polulla riittää kuitenkin mäkiä ja portaita kiivettäväksi, joten pienempien lasten kanssa retkeillessä voi olla hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kantoväline jyrkimpiä mäkiä varten. Itse Auttiköngästä pääsee katsomaan esteetöntä polkua pitkin könkään ylittävältä sillalta sekä parkkipaikan ja kahvilan läheisyydessä olevalta katselupaikalta, vaikka lastenrattaiden kanssa.
Könkäälle on aikoinaan rakennettu tukkien uiton mahdollistava uittoränni. Rännin jäänteitä, korkeita kallioita ja veden kuohumista katsellessa on helppo tuntea syvää kunnioitusta sekä entisajan työmiehiä että luontoa kohtaan.
Heti könkään jälkeen noustaan portaita pitkin korkealle mäen päälle. Pian laskeudutaan kuruun, jossa lojuu valtavia kivenlohkareita sikin sokin. Kivet ovat kuin pilviä, jokainen näkee niissä erilaisia muotoja ja kuvia. Toinen lapsista bongasi jostain kurun pohjalta kivisen sydämen, jota ei harmikseen saanut kameralla vangittua.
Ensimmäisten metalliportaiden sivuun on tehty puinen baana koiria varten. Myös kurun porrasreitin voi kiertää hieman pidempää, portaatonta reittiä pitkin.
Kurun jälkeen luontopolku kulkee joen suuntaisesti vaihtelevassa metsämaastossa esitellen alueen historiaa ja luontoa. Aluksi puiden välistä vilahtaa vielä Auttiköngäs ja sen alajuoksua, mutta sen jälkeen joki jää piiloon vähäksi aikaa.
Noin puolessa välissä reittiä vastaan tulee Auttijoen ylittävä silta sekä joen rannalla oleva laavu. Joen törmällä on portaat, joten laavulle voi tulla pitämään taukoa myös melontaretkellä. Hiljaa virtaava joki ja ympärillä oleva vehreys tekee paikasta mieltä rauhoittavan.
Riippusillan jälkeen alkaa nousu Könkäänvaaralle. Joen tuntumassa kasvillisuus on rehevää. Silmä löytää metsästä toisen toistaan kauniinpia yksityiskohtia. Mitä ylemmäs noustaan, sen karummaksi maasto muuttuu, kunnes ollaan vaaran päällä, kallioisella mäntykankaalla.
Meidän retkipäivämme, juhannuspäivä, oli sateinen. Sade oli pitänyt taukoa retkemme ajan, kunnes juuri ennen Könkäänvaaran lakea taivaan vesihanat avautuivat uudestaan. Nostimme huput päähän ja jatkoimme verkkaisesti matkaa antaen kanssaretkeilijöiden juosta ohi. Kiipesimme näkötorniin ja etsimme geokätkön kenenkään häiritsemättä. Esikoinen nautti tornin räystäältä kämmenselälle putoavista sadepisaroista, kuopuksella taas oli jo kahvilan herkut mielessä ja kova halu jatkaa polkua pitkin eteenpäin muiden perässä.
Matka vaaran päältä takaisin parkkipaikalle ja kahvilalle sujui joutuisasti alamäkeen. Kun autojen äänet jo kuuluivat hiekkatieltä, polulla tuli vastaan vielä yksi erityisen kaunis kosteikkopaikka. Sadesää sai luonnon hehkumaan syvän vihreän eri sävyissä valoisana keskikesän päivänä.
Oli hieno reitti, olen muutamavuosi sitten käynyt tuon reitin 🙂
Kiitos kommentista. Olin itsekin käynyt Auttikönkäällä joskus vuosia sitten, mutta silloin en kiertänyt koko luontopolkua. Nyt kiersimme ja kyllä kannatti.