Ensin useamman tunnin automatka Espoosta Paraisille, lautta Paraisilta Nauvoon, pitkä pysähdys Nauvossa ja kolmen tunnin laivamatka m/s Eivorilla. Sitten vielä puolitoista kilometriä kävelyä ja vihdoin olimme perillä Jurmossa, Pigamurju-mökissä. Esikonen istahti nojatuoliin huokaisten: ”Täältä ei tylsyys lopu.”
Omat odotukset olivat korkealla, olin lukenut ja kuullut niin paljon hehkutusta Jurmosta sekä nähnyt toinen toistaan hienompia kuvia saaresta. Eniten odotin aaltojen pauhua ja tähtikirkkaita öitä. Ensimmäisinä päivinä en saanut kokea kumpaakaan, joten minullakin otti aikansa ennen kuin mieli rauhoittui ja silmät rupesivat avautumaan Jurmon karulle kauneudelle. Kaiken kruunasi lopulta kolmas ilta, jolloin pilviverho ei peittänyt tähtiä. Tuntui uskomattomalta seistä pienen kylän reunalla, talojen ulkovalojen piirissä, ja silti nähdä kuinka Linnunrata kaartui ylläni.
Jurmossa on viisi vuokrattavaa mökkiä, joten varsinkin kesäkaudella sekä lintujen muuttoaikaan on syytä tehdä varaus ajoissa. Saaressa on myös telttailualue, joka sijaitsee upealla paikalla Moringharun niemessä. Niemi on oikeastaan kuin saari, joka on kiinni Jurmossa kivisellä kannaksella. Lapsiperheen telttailua rajoittaa niemen tuulialttius sekä se, että vessat sijaitsevat puolen kilometrin päässä olevassa satamassa. Kivikkoisessa maastossa tuo matka ei taitu hetkessä.
Ensialkuun voi vaikuttaa, että noin viiden kilometrin pituinen ja kilomerin levyinen saari on nähty hetkessä. Kulkeminen on kuitenkin tosiaan hidasta, varsinkin lasten kanssa. Meiltäkin jäi vielä monta paikkaa näkemättä, vaikka vietimme saarella neljä yötä.
Suurin osa saaresta on puutonta nummea, joka pidetään sellaisena kulottamalla ja hallitulla laiduntamisella. Nummien lomasta löytyy myös mäntymetsää, lehtoja ja soita. Osa saaresta on linnustonsuojelualuetta, jolla on liikkumiskielto huhtikuun alusta heinäkuun loppuun. Jurmon luontoon ja sen muuttumiseen voi tutustua aina auki olevassa luontotupa Iurimassa. Tupa sijaitsee Jurmon satamassa ja on ehdottomasti käynnin arvoinen.
Lasten suosikkeja olivat kivien molskahdukset veteen sekä kiipeäminen sataman ja kylän välissä kohoavalle Högbergetin kukkulalle. Kukkula oli sen verran matala, että kävimmekin siellä useampaan kertaan. Itseäni viehättivät kapeat kivikkoiset niemenkärjet sekä kylämaisema, johon kuului 1800-luvulta peräisin oleva kappeli hautausmaineen.
Jurmosta lähtee pois hieman haikein mielin. Päätin jo, että seuraavan kerran palaan teltan kanssa tai keskellä hyytävintä talvea. Mieli tekee myös palata Nauvoon, tarkemmin siellä olevaan Köpmans-kahvilaan, josta sai suussasulavaa suklaakakkua ja kielen mennessään vieviä italialaisia jäätelöitä.
Lue lisää saaristoretkistä, joihin ei tarvitse omaa venettä:
Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakalla
Haha, nauroin ihan kunnolla postauksen alulle! Siinä kyllä tiivistyi jotain olennaista! 😀 Silmiä hivelevän kauniita kuvia. Jurmo on aivan huikaiseva paikka. <3 Edellisestä vierailustani sinne on tullut jo kolme vuotta täyteen, joten eiköhän olisi pian taas aika pakata teltta rinkkaan ja hypätä bussiin… 🙂 Turusta käsinhän Pärnäsiin pääsee suoralla bussiyhteydellä, joka ei maksakaan kuin muistaakseni reilun kympin suuntaansa. Bussilla on myös etuajo-oikeus lossille, ja yhteysalus odottaa sen saapumista, joten myöhästymisriskiä ei ole, vaikka Nauvon lossilla olisi ruuhkaakin. (Mutta Espoosta käsin julkisilla Turkuun reissaaminen maksaa puolestaan aika paljon, ja matkaan mene reippaasti enemmän aikaa, joten sieltä suunnalta minäkin valitsisin auton, etenkin lasten kanssa.)
viikarivartti.blogspot.fi
Kyllä itseänikin onneksi vaan nauratti 😀 Tunnen lapseni ja tiedän, että hän tarvitsee vaan aikaa sopeutua ennen kuin pystyy nauttimaan.
Bussilla saapumisessa olisi tosiaan se etu, ettei tarvitsisi hermoilla lossista. Meillä oli loppujen lopuksi tosi reilusti aikaa, kun ruuhkasta ei ollut tietoakaan. Hyvä näin, muuten olisi jäänyt tuo Nauvon kahvila väliin 🙂