Yksi tämän kesän retkihaaveistani on muutaman yön pituinen koko perheen melontaretki Kolovedellä. Tuota reissua ajatellen kävimme testaamassa neljävuotiaan viihtymistä kajakissa. Vähän jännitti etukäteen, miten lapsi suhtautuu. Edellinen ja ainoa melontareissu hänen kanssaan tehtiin kolme vuotta sitten, kun poika oli vasta reilun vuoden vanha.
Emme ole vielä päättäneet teemmekö pidemmän retken avokanootilla vai kajakeilla. Tällä kertaa valitsimme kuitenkin melontaseuran vajasta kolmiaukkoisen kajakin, johon mahtuu kerralla kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lapsen paikka on keskimmäisessä aukossa aikuisten välissä. Siinä ollessaan lapsi näkee koko ajan etumelojan ja pystyy myös helposti kurkistamaan taaksepäin toista melojaa kohti. Tässä mallissa ei ollut penkkiä keskiaukossa, vaan lapsi istui kajakin pohjalla. Näkökulma sieltä on varmasti varsin erilainen kuin penkillä istuvalla aikuisella.
Kuopuksemme on onneksi utelias ja aina valmiina uusiin seikkailuihin. Kolmiaukkoinen kajakki oli niin vakaa, ettei tämän kokoisen lapsen heiluminen sitä pahemmin keikuttanut. Vähän poikaa mietitytti, voisiko kajakki upota kokonaan veden alle, mutta mielellään hän kuitenkin kyytiin meni.
Meloessamme lapsi katseli innoissaan lintuja. Ainakin joutsenia, silkki-uikkuja, hanhia, meriharakoita ja erilaisia lokkeja oli näkyvissä. Rakkolevät ja kaislat olivat yhtä lailla kiinnostavia. Saati sitten moottoriveneet. Pieni toive kuuluikin jossain vaiheessa, että olisimme voineet ottaa kulkupeliksi moottoriveneen kajakin sijaan. Harmi vaan, että sellaisia ei Espoon Eskimoiden vajassa ole.
Reittimme kulki rantojen lähellä, pienen sillan ali ja kaislikon läpi. Ohitimme myös Hanikan luontopolun varrella olevan kallion, jossa olimme talvella laskeneet jäämäkeä. Kahden kilometrin melonnan jälkeen saavuimme Suinonsalmen uimarannalle. Vedimme kajakin rantaan ihan uimarannan reunaan, jossa se ei olisi häiriöksi. Poika lähti samantien juoksemaan pitkin rantaviivaa ja kahlaamaan veteen. Ei mennyt montaa minuuttia, että housut olivat ihan märät. Tuumasinkin, että käymme selvästi ihan liian harvoin rannalla.
Uimarannan lähellä on Suinonsalmen laiturikioski, jonne suuntasimme seuraavaksi jäätelöostoksille sekä ihailemaan kioskin takana olevia vapaapalokunnan veneitä. Noita ja muita veneitä ihmetellessä kului tovi jos toinenkin. Lopulta saimme pojan houkuteltua takaisin uimarannalle. Siellä vielä hetki leikittiin ennen kuin läksimme takaisin vajalle. Tässä taisi olla pojalle hyvässä suhteessa kajakissa istumista ja muuta ohjelmaa. Nyt olikin sitten mukava ruveta suunnittelemaan pidempää retkeä.
Lue lisää: Retkimelontaa Kolovedellä koululaisen ja leikki-ikäisen kanssa
