Muonion Särkitunturi on tunnettu huipulta avautuvista upeista maisemista. Horisontissa siintävät niin Pallaksen kuin Ylläksen huiput. Ylös johtaa leveä, enimmäkseen tasainen ja suhteellisen loiva, noin 3 km pituinen polku. Reitillä riittää kulkijoita myös lumiseen aikaan, joten polku pysyy yleensä auki läpi talven. Polun varrella, suurinpiirtein puolessa välissä reittiä on hieno taukopaikka kauniin lammen rannalla. Taukopaikalta löytyy iso avokota, puuvaja ja siistit huussit. Huipulla aiemmin olleet taukopaikkarakenteet on poistettu sen jälkeen, kun siellä ollut kota paloi.
Särkitunturin reitti ja lähtöpaikka
Särkitunturin parkkipaikka löytyy Muonion ja Kittilän välisen tien varrelta, noin 15 km Muonion kirkonkylältä Kittilän suuntaan (Osoite: Rovaniementie 1513, paikka kartalla). Kesällä pysäköinnille on runsaasti tilaa kun tien molemmin puolin olevan parkkipaikat ovat käytössä. Talvisin aurataan vain tien pohjoispuolinen parkkipaikka ja polulle päästäkseen pitää ylittää maantie.
Särkitunturi on mainio päiväretkikohde hiihtokeskuksissa lomaileville; sekä Ylläkseltä että Leviltä on tänne matkaa 40-50 km.
Parkkipaikalta löytyy opastaulu ja reittikartta, joka kertoo matkaa tunturin päälle olevan 3.2 km. Nousumetrejä 492 metrin korkeudessa olevalle Särkitunturin huipulle tulee noin 200. Huipulle kävelee kesällä halutessaan tunnissa, mutta aikaa kannattaa varata reilusti enemmän, sillä reitti on kaunis, joten pysähdyksiä tulee helposti paljon.
Polku on suurimmaksi osaksi leveä ja sorastettu, mutta myös muutama juurakkoinen osuus sen varrelle osuu. Huippua kohden mennessä reitti muuttuu kivikkoisemmaksi.
Parkkipaikan vierestä kulkee myös latu, jota pitkin pääsee kevättalven aikaan tunturin päälle ja sen toiselle puolelle. Taukopaikalle (Särkivaaran kodalle) saakka latu ja polku kulkevat eri reittejä, mutta kodalta ylöspäin mennessä ne yhdistyvät yhdeksi leveäksi kulkuväyläksi. Reitin varrella olevissa tauluissa kehotetaankin kävelijää kulkemaan tässä kohden reitin reunassa vaaratilanteiden välttämiseksi.
Särkitunturi kesällä
Lastemme ollessa 2- ja 6-vuotiaita, teimme kesäretken Särkitunturin päälle. Pienemmälle meillä oli tuolloin mukana kantorinkka. Osan menomatkasta lapsi käveli itse ja voi olla, että hän olisi jaksanut koko matkankin, jos rinkkaa ei olisi ollut matkassa. Paluumatka taittui juosten, niin kuin lapsilla on tapana.
Särkitunturin reitti on puolimatkan kodalle saakka oikeastaan soratie, todella helppo kävellä. Ihan loppuosa ennen huippua on vähän kivikkoisempi, muttei vaikea sekään.
Tällaiset helpot päiväretkikohteet upeissa maisemissa ovat ihania niin aloittelevalle retkeilijälle kuin konkarillekin.
Huipulla silmä lepää, ei ainoastaan kauempana näkyvissä järvissä, metsissä ja tuntureissa, vaan myös lähiympäristössä. Ylhäällä on hienoja, auringossa kimmeltäviä lampia ja karua kivikkoa.
Särkitunturi talvella
Varsinaista hoidettua lumikenkäily- tai talvikävelyreittiä Särkitunturilla ei ole, mutta kävijöitä on sen verran paljon, että polku pysyy näkyvissä ja käveltävänä talvellakin. Monesti huipulle vie myös moottorikelkan jälki. Kuitenkin jos haluaa polun ulkopuolelle, kannattaa laittaa lumikengät jalkaan.
Kevättalvella Särkitunturiin pääsee myös hiihtäen. Aivan huipulle saakka latu ei vie, vaan kääntyy takaisin alas kohdassa mistä on huipulle matkaa vielä noin 400 metriä. Särkitunturin laki on loiva ja puut pieniä, joten tästäkin kohtaa on jo upeat näköalat.
Maaliskuinen iltapäivä Särkitunturissa
Kun eräänä talvena vietimme talvilomaa Muoniossa, päätimme lähteä katsomaan millaiselta Särkitunturi näyttää lumiseen aikaan. Arvelin, että pääsisimme kulkemaan ilman lumikenkiä, varmaa tietoa minulla ei ollut. Arvaus osoittautui oikeaksi, kesäreitti oli maaliskuussa tallattu sen verran kovaksi, että sitä pystyi hyvin kävelemään ilman lumikenkiäkin.
Pakkasimme eväät reppuhin, otimme pulkan mukaan ja lähdimme matkaan ilman mitään muita tavoitteita kuin pieni ulkoilu. Mukana olivat minä, 4v kuopus ja mummu. Kello oli jo neljä kun kaarsimme parkkipaikalle. Kesällä parkkipaikkoja on kaksi, Rovaniementien molemmin puolin. Näin talvella vain tien järvenpuoleinen parkkipaikka oli aurattu.
Poika oli nukahtanut autoon ja niinpä kävin ensin tiedustelemassa kannattaako pientä herättää. Löysin hyvin tallatun reitin pään ja lähdimme kiipeämään. Lapsi sai virkistyä pulkan kyydissä ja minä sain hyvää kuntoilua. Välillä tekee hyvää hengästyä kunnolla. Koko matkaa en kyllä jaksanut pulkkaa kiskoa, onneksi ei tarvinnutkaan. Tunnin kuluttua saavutimme puolimatkan kodan ja ryhdyimme sytyttelemään makkaratulia. Jostain syystä olin kuvitellut, että täällä tulipaikkojen puut olisivat kuivempia kuin Nuuksiossa, mutta väärässä olin. Ihan yhtä litimärkiä klapeja kasassa oli. Onneksi olin älynnyt napata mökiltä pari kuivaa puuta mukaan.
Paistoimme makkarat ja sitten kello olikin jo sen verran paljon, että lähdimme takaisin parkkipaikalle. Tällä kertaa siis jäivät huipun maisemat näkemättä. Sääkin oli tosin sen verran harmaa ettei kovin kauas olisi näkynyt. Nautimme sen sijaan ihan parhaasta pulkkamäestä viilettäessämme alaspäin pitkin lumikenkäpolkua.
Särkitunturi toukokuun ihmeellisessä valossa
Eräänä toisena talvena olen ohikulkumatkalla kohti Kilpisjärveä. On toukokuun alkupuoli ja hanki kantaa joka paikassa. Valoa riittää melkein kellon ympäri. Huipulle on helppo kävellä eikä kulkijoita ole nimeksikään. Tunturin päällä aurinko on jo sulattanut kivet näkyviin, mutta horisontissa siintävät tunturit erottuvat vielä täysin valkoisina tummaa metsää vasten.
Kuljemme rauhakseen ja ympäröiviä maisemia ihastellen. Osaan jo nimetä monta kaukaisuudessa näkyvää tunturia. Tuntuu kuin olisin kotona.
Artikkeli päivitetty 5/2023
Kurkkaa blogista myös kaksi muuta helppoa talviretkikohdetta Muoniossa:
