Helsingin sanomat kirjoitti viime viikolla Suomen hienoimmaksikin luolaksi kehutusta Torholan luolasta. Niinpä suuntasimme lokakuisen sunnuntain iloksi auton nokan kohti Lohjaa ja Karkalinniemiä. Emme olleet ainoat, jotka olivat lehteä lukeneet, juuri ja juuri mahduimme noin kymmenen auton parkkipaikan sivuun. Luolalle johtavalla polulla tuli vastaan ihmisiä pyöräilykypärät ja otsalamput päässä, mikä olisi tietysti ollut ihan järkevä varustus. Minä olin sen sijaan panostanut eväisiin ja unohtanut kaikki valaisimet kotiin. Onneksi muistin asian jo matkalla ja poikkesimme huoltsikalla taskulamppuostoksilla. Yhdellä fikkarilla ja puhelimen taskulampulla sitten mentiin.
Luolassa ollessani kuulin esikoisen selittävän jollekin toiselle lapselle, että me ei voitu mennä ihan luolan perälle saakka, kun äiti ei uskalla eikä ole kypäriäkään mukana. Juurikin näin, en ole ollenkaan varma olisinko halunnut pudottautua jalat edellä pimeyteen, vaikka tiesin että kellari on varmasti Torholan vaikuttavin paikka. Vielä paluumatkallakin sain kuulla, että oli ihan tylsä reissu kun ei saanut mennä luolan syvimpään kohtaan. Oikeassa lapsi varmasti olikin, ainakin osittain, sillä luolan eteisessä ja salissa oli sen verran kuluneisuutta ja nykyajan luolamaalauksia, ettei niitä voinut erityisen kauniiksi luontonähtävyydeksi sanoa. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin ja lapsille paljon tutkittavia koloja.
Luolan vierestä laskeutui jyrkähkö mäki Lohjanjärven rantaan. Kuopus laski syksyn lehtien päällä pyllymäkeä alas kuin talvella konsanaan. Rannassa oli mukava syödä eväitä ja ihmetellä ympäristöä. Kiipeiltävääkin löytyi lapsille mielinmäärin. Tällä kertaa sää oli kovin harmaa, mutta voin vain kuvitella kuinka kaunista täällä on ollut muutama viikko aiemmin kun puut ovat loistaneet keltaisina auringon säteissä.
Lue täältä miksi Karkalinnimellä kannattaa vierailla myös erityisesti keväällä.
Alunperin oli ollut ajatuksena käydä samalla reissulla katsastamassa Paavolan tammi, mutta hämärä alkoi jo hiipiä eikä pienimmän jalka enää noussut kovin ripeästi, joten jätettiin suosiolla tuo Lohjanjärven vastakkaisella puolella sijaitseva kohde toiselle kerralle.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Johtuukohan myös tuosta mainitsemastasi Hesarin jutusta, että monissa blogeissa on tässä lähipäivinä ilmestynyt retkiraportteja Torholan luolasta? Upeeta, miten iso vaikutus yhdellä lehtiartikkelilla voi olla. 😀 Mutta on se kyllä komea! Toi luola meinaan. Minäkin uskalsin joskus mennä sen eteiseen, vaikka pelkäänkin pimeitä, ahtaita ja korkeita paikkoja. Kirjoitin siitä lyhyesti blogiinikin, muistaakseni se oli edelliskesänä. 🙂
Mielenkiintoinen paikka, vaikka enpä varmaan olisi myöskään halunnut pidemmälle mennä. Kauhistuttaakin ajatus että jää kiini kivenlohkareiden väliin!!
Saattaahan tuo johtua 🙂 Ainakin paljon hienompia kuvia ko. artikkelissa oli kuin mitä itse sai otettua. Ammattilaiset osaa.
On tosiaan hieno luola, mutta en kyllä ymmärrä miten aina päädyn luoliin ja jyrkänteiden reunoille, vaikka molemmissa on aika epämukava olo, varsinkin lasten kanssa.
Joo, sellainen primitiivinen jumiin jäämisen pelko mullakin on. En tiedä auttaisiko, jos paikka olisi täysin valaistu tai tietäisi että toisestakin päästä pääsee ulos. Voi olla, että ei.